Jiiiihaaa! Kato, Hapis ku mä juoksen! Näätsä? Hei, Hapankorppu! Kuuletsä?! Tsiigaa, mä juoksen nnääääääää-in! Nää mun jäljet on iha samanlaisii ku niillä, mitä ne o, ne pitkäkorvat. Jänikset. Nii. Just.

Mä voisin joskus hakee vaikk leffaan – kato niinku näyttelijäks. Lempeä sanoo, ett mä oisin ainaki ihan luonnostaan joku Id-iootti, pöljä ja hönö ja nyt sitt viel jänis!  Luuletsä, onks mull mahquij kansainväliselle uralle?! Hapis? Vanha?! Kuuletsä??

Ole kerrankin H-I-L-J-A-A! Täällä oli aina niin rauhallista. Maaseuturesidenssissäni. Niin hiljaista.

Kunnes sinä tulit. Hmphhhhh.

Ja tämän kaiken sinä, senkin vallananastaja, tulet perimään. Osaatko edes arvostaa sitä?

Muista, että kesäisin paras paikka täällä on apilaniitty. Niin pehmeä. Ja niin viileä. Nuorena etsimme toisen hovineitoni Teinin kanssa – niinniin - olimme silloin molemmat nuoria. Teini on vieläkin. Ei enää teini, mutta nuori. Toinen taas. Ei ole. Hovineitoni Toinen. Se, joka on aina olevinaan Minua viisaampi. Pah. Tietenkin. On kuten Minä, I Mimmi I. Ei enää nuori.

Mitä et nyt ymmärtänyt?

Niin mitä etsimme? Mistä? Milloin?

Ä-L-Ä keskeytä! Hmphhhhh. Etsimme neliapiloita. Tietenkin. Ja niitä löytyy vieläkin. Viisi- ja jopa kuusiapiloita joskus. Ei! Nythän on talvi. Kesäisin. Apiloita. Kuuntelisit edes joskus! Hmphhhhh.

Enkä Minä en ole mikään Hapis! En Hapankorppu! Enkä Vanha! Tai no. Hmphhhhh. Opettele kuitenkin jo sanomaan Kirsikkapuun Kuningatar. Se olen Minä. I Mimmi I. Nyt. Ja aina.

Vaikka perit nämä tilukseni pian, sinusta ei tule Kuningatarta. Milloinkaan! Hmphhhhh. Mokoma. Mikä lie haavikon hempukka. Sinusta tulee korkeintaan Ketunpesän kreivitär. Pienellä koolla. Ei niin kuin Kuningatar.

Joojoo, Hapis. Tsiigaa ny. Tääll on jotai herkkuij. Oisko pakastekuivattuij papuij? Ai ei. Ne onki jäniksenpapanoij, sano Luja. Jännän makusii. Rapsakoit. Maista säki, Hapis!

Ai nii. Eihän sull oo niit etuhampait. Sori. Oikeesti. Mä unohdin.

Voithan sä silti imeskellä näit?

Hei, älä möksää. Tääll landell on kivaa. Jiiiiihaaa. Tsiigaa taas, ku mä juoksen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat