Kaupassa asiointi on taitolaji. Tuli todistetuksi.

Helmikuussa excelöin ruokaostokset. Välillä ruokailu tapahtui yhteisesti hälisten ja välillä kuka milloinkin tuuletteli jääkaappia ja lämmitti muonaa vain itselleen.

Oli kotikokin laittamaa herkkuruokaa – isompi pieni ei tosin ollut aina samaa mieltä ja pohti joskus äänekkäästikin, onko sittenkään hyvä diili lähteä vaarin kesäpojaksi tulevana suvena.

Sitten oli sitä pahamaineista valmisruokaa tai vähintäänkin puolieineitä. Hyh. Kuka niitä muka syö?

Aika moni, luulisin, kun katselee kauppojen valmisruokatiskejä. Siellä on purkki ja paketti poikineen, jokaiselle jotain. Jää ylikin. Ja siksi niistä eineksistä löytyy aika usein punaisia prosenttilappusia. Viimeinen käyttöpäivä siellä kurkkii jo kulman takana kauppiaan kauhuksi. Hävikiksihän se menee, ellei kukaan kotiinsa kanna sitä ennen.

Joo-o. Kyllä meillä niitä syödään. Varsinkin, kun eletään melkein eri aikavyöhykkeillä. Puolisko aikaisesta aamusta alkaen ja mä taas herään eloon vasta illalla. Satunnaisista jääkaapin tuulettajista puhumattakaan. Milloinkaan ei tiedä, milloin.

Ostoksista. Ei siis muutettu tapoja testikuukauden ajaksi. Katsottiin vain, paljonko on paljon. Kuitenkin ekalla viikolla säästöä syntyi ihan mukavasti parikymppiä. Seuraavalla viikolla vain pari euroa! Mitä kummaa?

Noh. Sehän riippuu, missä kaupassa tulee käydyksi. Ja kuinka usein. Yritin muistuttaa, että ne ostoslistat ja etukäteissuunnittelu, isot ostoerät. Marttojen vai nuukaniilojen niksejä? Puolisko vetosi hyötyliikuntaan, pitäisi päästä kävelylle. Ja sitten rampattiin joka päivä ”vähän” kaupassa.

Käytiin autoillenkin. Kuplajuomia ostettiin enemmänkin. Vissyä! Hei, mitä kuvittelit? Ne oli halvennuksessa, siksi ostettiin kerralla enemmän. Säästöä syntyi. Hehee. Limuja ja mehuja kuluttavat meillä muut. On meillä toi kuplakonekin. Ite käytän sitä. Kun muistan. Vesijohtovesi sellaisenaankin on ihan hyvä ruokajuoma.

Syötiinhän me ulkosallakin pari kertaa. Ja laskin myös pizzat ulkoruokailuun. Nehän tuodaan meille ulkoa, autosta.

Lopputuloksena oli siten helmikuun laskelma:

Ruokaostokset: 478,77 euroa. Oho, aika paljon. Noh, olihan meitä kattilain äärellä vaihtelevasti, muutamasti  6 lusikoijaa kerralla. Ja vissyy, mehuu ja limuu on aikas paljon vielä kylmäkellarissa, kahvivarantokin on jälleen voimissaan. Kesäksi  tuntityöntekijälle on myös jo ”lisää vain vesi” –eineksiä  varattuna.

Ulkoruokailu: 107 euroa. Joo-o. Siinä on yks kertaa kaks kertaa lounas ja yks kertaa kaks kertaa buffa ja yks jengipizzailu.

Säästö: 54,55 euroa jäi siis kuluttamatta, kun ostettiin edes jotain tarjouksesta ja kauppiaan(kin) onneksi jokunen niitä punalappuja tarttui mukaan.

Tästä olisi hyvä aloittaa (entistä) tarkempi taloudenpito ja tsekata, paljonko voi oikeasti säästää suunnittelemalla ostokset tarkemmin. Ja Töpöhäntä-elokuvan opein laittaisi vaikka useammin ne kaks nakkii kahtia. Ni mitä sää saat?

Pyttipannua. Esimerkiksi.

 

Kommentit (2)

Musta hattara

Joo, kannatais meidänkin tehdä moinen laskelma! Syöjät on kyllä vähentynyt,kun tytärkin punkkaa poikaystävän luona...ite käyn yleensä" vähän" kaupassa työmatkan varrella, harvemmin enää autolla. Isännän kanssa kun käy,mukaan tarttuu jos jotakin hyvää ja herkkua. Ois kiinnostavaa tietää,paljonko sinne assan k- markettiin nykyään uppoaa euroja,ei ole se kaikista halvin vaihtoehto;)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat