Joskus esimiehet on täysiä tolloja. Joojoo. Lehdestä luin.

Että kuinka irtisanoutumiseen on suhtauduttu tai vastattu. Kaikenlaista.

Sitten muistin.

Kerran lähdin työpaikasta ensimmäisen viikon jälkeen. Siitä ei tykännyt kovin esimies eikä varsinkaan itse työnantaja. Katsoi pitkin nenänvarttaan ja antoi tuomionsa. Haukkui ylpeäksi ja kiittämättömäksi. Kovuudella ei kuulemma pärjää.

Joo. Kiitos. Varmaan toi kovuus on sallittua vain tietyssä asemassa.Saadulla evästyksellä olikin kiva jatkaa uuteen työhön. Tiesin vain, ettei työyhteisö sopinut mulle. Tai siis oikeammin, itse en sopinut siihen.

Myöhemmin entisessä elämässä kerran oon suostutellut kesäduunarin jäämään. Kaveri oli jo lyömässä avainlätkää pöytään. Jotkut kemiat ei vaan toimi. Esimiehenä en itkenyt kuin haukkunutkaan. Halusin silti varmistaa, ettei työsuhde päättynyt tyhmään eripuraan.

Lehtiartikkelissa kerrottiin, että työpanoksesta kiittäminen olisi sellaista käyttäytymissäännöstön perustaa. Nii-i. Yleensä lähtijät vähintään kätellään. Kahvitetaan. Eläköityvät kukitetaankin. Muistellaan yhteistä taivalta. Kiitti ja moi. Hyvää jatkoa!

Entäs irtisanotut? Harvassa on tervemenoa kortistoon -kahvitukset. Hehe. Jotkut jopa kiidätetään alta tunnissa portin ulkopuolelle.

Käytöstähän sekin on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat