Vain tuulikello kolkuttelee vaimeasti. Onpa rauhallista.

Mutta kun tahmatassujen lauma seuraavan kerran saapuu, on parasta olla turvassa.

Nallekamarin vanhukset ovat jo paenneet ylätaloon, yläkertaan, ylähyllylle asti. Tänne eivät ihmispennut pääse ilman aikuisia.  Vanhukset hauraine saumoineen saavat kuunnella nurkkalautojen napsahtelua rauhassa.

Nanne, tuore eläkeläinen, ei voisi kuvitellakaan majailevansa näääääin hiljaisessa paikassa. Vähän pitää olla elämää ympärillä. Ei eläköityminen 30-vuotisen uran jälkeen heti luonnistu. Täytyy kokeilla, mikä olisi paras tapa viettää vapaa-aikaa. 

Tässä ollaan serkkupojan kanssa.

Vaan miksi tuo tuolla alhaalla mekastaa - siunattu hiljaisuus rikkoutuu.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat