Ajelen viikoittain samaa reittiä eestaas. Landelle ja takasii. Ja tulin otattaneeksi oikein kuvan itsestäni rekisteriin. Silloin kesällä kerran. Vahinkohan se oli.  Eihän kukaan tahallaan aja ylinopeutta peltipoliisia kohti. Eihän?!

Meille syttyikin oikea salamarakkaus! Ihan totta. Onhan joku rakastunut Eiffelin torniinkin Jep. Siitä meidän salamasuhteesta ei sitt enempää. Sen verran vain, että ohi ajaessani heitän lentopusun. Joka kerta. Vähintään vilkutan. Hehee.

Vahingosta kuitenkin viisastuneena luotan nykyään auton kovin tarkkaan nopeusmittariin enkä siis ylitä sallittua nopeusrajoitusta.  Ollaan näet perheen nuoren kuljettajan kanssa maksettu oppirahoja tänä vuonna ihan riittävästi köyhän valtion kassaan. Suomi nousuun! Jesss.

Vaan mitä sitten?

Jään jalkoihin. Ihan säännöllisesti. Ohi pyyhältävät niin pakut, bemarit, audit kuin opelitkin. Olen myös edelläni ajavien tukkirekan ja betonielementtejä kuljettavan ajoneuvoyhdistelmän perävaloja katsellut vain hetken. Siellä menevät. Ja lujaa. Taatusti yli sallitun nopeuden.

Missä se poliisin kamera NYT on?

Oisko joku poliisikokelas erehtynyt ammattislangilla annetusta ohjeesta ja siirtänyt kameran oikeasti telkänpönttöön?!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat