Havahdun joskus – tai siis aika usein – unestani. Muistan sen elokuvan tarkkuudella.  Toistan mielessäni ns. avainsanoja. Kyllä mä nää muistan. Sitten aamulla. Joojoo.

Aamukahvin äärellä tajuan, että se täysin selkeä uni on juuri sillä siunaamalla hetkellä haihtumassa mielestä. Välähdyksiä, mutta en saa enää kiinni siitä viimeisestäkään tavusta. Hitsi.

Joku tarjoaa tietysti ratkaisuksi: Kirjoita ne heti muistiin. Silloin yöllä? Eieiei. Pimeässä ei näe. Eikä valoja voi laittaa. Haihtuisi viimeisetkin unenrippeet.

Kerro yölliset näkysi, niin salaisuutesi aukeavat.

Noh. Ei nyt sentään.

Oon silti joskus ’muka’ tulkinnut unia. Hehee. Samalla kaavalla se menee kuin korteista ennustelu. Lukemalla.

Mitä ne näyt voivat kertoa? Pidin jonkin aikaa unipäiväkirjaa. Tai yöunikirjaa – harvoin päiväunista mitään muistaa. Kirjausten mukaan meno oli vauhdikasta. Jokia. Vesimassoja. Panssarivaunuja, sotilaita ja sotalaivoja. Likaisia astioita, sotkua keittiössä. Avantoja. Kaikenlaista.

Ne tulkinnat muuten osuivat aika lähelle. Aika jännä.

Entäs, kun kirjassa on sanoja, joiden merkitystä en tiedä edes valveilla? Mistähän tulisi siis uneksittua, jos näkisi vaikkapa taapernaakkelin, taburetin tai sampaanin?

Kuinka usein olet uneksinut ränttykeitosta, sontiaisesta tai solkkuämpäristä? Vai oletko mennyt unissasi rytyyttämään jotakuta?

Piti ihan tarkistaa kirjan painovuosi, kun vastaan tuli n-alkuinen etniseen alkuperään viittaava sana. Myös nais-alkuisia sanoja on listattuna: -pappi, -poliisi, -lääkäri.

Jos uneksit usein papeista, katso ensi kerralla tarkasti, onko hän naispappi, nainen pappina vai ihan vaan pappi. Niillä on eroa. Juuh.

Viime yönä heräsin omaan huutooni. "Yyyyyyh. Vie se pois!"

Niinpä tietenkin. Niitä, yyyh, matoja. Enkä usko seksillä olevan mitään tekemistä niiden näkemiseen. Ne saamarin elikot vain silloin tällöin tulevat uniin. Yyyyyyyh.

Jaa niin. Kuvan hevonen ei ole minun uneni. En muista koskaan uneksineeni hevosista. Vaikka elikkohan se on sekin.

Näetkö muuten unesi värillisinä vai mustavalkoleffana? Jäin oikein miettimään tätä itsekin. Muistan vuosien takaa yhden erittäin selkeästi värikkään unen. Kirkkaansiniset vesimassat, kirkas auringonpaiste. Ja keltaisena hohtavat koivujen latvustot. Katsoin näkymää yläkerran ikkunasta. Hmmm. Täytyykin taas lähteä tutkimaan, mitä se mahtoi tarkoittaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat