On sen verran kertynyt kilometrejä, että kurssille jos toisellekin on tullut osallistuttua. Ohjaajien opastamina on tehty mitä kummallisimpia juttuja. Leikitty ja mielikuviteltu. Haettu vahvuuksia kallioilta ja metsäpoluilta, sen jälkeen heitetty huolet nuotioon. Ja mihin se kaikki muka on johtanut?!

Jaa-a. En oo ollenkaan varma, onko niistä avuksi ollut. Pitäisi älytä tarkkaan miettiä, mitä toivoo. Jos jotain elämältä kehtaa toivoa.

Rikon tässä nyt kirjesalaisuutta ihan törkeästi. Viis siitä kenelle kirje on osoitettu. Mutta itepä oon kirjoittanut. Oli kirjoitettava kirje tulevaisuuteen. Nääs.

Jos olisin tiennyt, mihin se voi johtaa - olisinko jättänyt kirjoittamatta? Ehkä.

Työpäivät tosiaan kevenivät. Radikaalisti. Kun loppuivat kokonaan yli kolmeksi vuodeksi. Ei mennyt ihan putkeen se toive. Hei!

Vierellä on olkapää, johon nojata tarpeen tullen. Edelleen. Kiitos siitä!

Irtiotot arjesta ystävien kanssa eivät näillä euroilla enää useinkaan toteudu. Mutta ystävät ovat. Edelleen. Kiitos siitä!

Uskoin silloin, että nuoret pärjäävät - ennemmin tai myöhemmin. Sitä toivetta kannattelen. Ja jaksan toivoa. Edelleen. Kiitos siitä.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat