Maisa täss. Moooi!

Hei, oliks pakko kuvata mun ahterii?!

Lempeä vois kyll joskus miettii, miten se sohii toll luurillaa. Eiks vaa?

No mutt anyway. Käytii landell. Oli muute ihan jees, mutt kylmä. Oli mull rotsiki messis, mutt en kerinny laittaa sitä sitt.

Kelaa, tääll on juossu kaikenlaisii pikkusii ympäri pihaa.

M-E-I-D-Ä-N landell!?

Karsee kiire tsekata, ett ketä.

Palaillaa myöhemmi. Zaikkuli-Tsuippuli sinne!

.....

Jesss. Takas himass.

Lööbaan sohvall. Ja sitt se taas tapahtuu.

'Kun sä istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa'

Lempeä sanoo, ett mun korvist näkee mun pään sisään. Ai mite?

Mutt siis ku Luja tulee sohvalle mun viereen, ni ...siin vaa on jotai nii oikein.

Luja on mun Sankari. Isoll  Ä-S-S-Ä-L-L <3.

Mutt sitt toi yks tulee ja pilaa K-A-I-K-E-N.

Vanha. Toi Hapankorppu!

Sillon mun korvist näkee, ett 'älä tuu siihen droppaa mun tunnelmaa'

- tai mä nostan mun suupielet ylöspäin - kato näin

G-R-R-R-R-R.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat