Oho.

Onpa aika kulunut nopeasti. Pian olisi taas synttärikemujen aika. Mutta sankaripa uhkaa aloittaa mykkämökötyskoulun. Just. Juhli siinä sitten. 

Kolmevuotias haluaisi kyllä tuottaa läheisilleen iloa ja naurua. Joskin myös yllättävät räjähdykset saavat pohtimaan, mikä on pielessä. Olisi niin paljon sanottavaa, eivätkä mitkään maailman sanat riitä kertomaan vellovista tunteista.

Oman rajallisuuden tajuaminen turhauttaa. Joskus huutopotkuitkunauru on ihan tavun päässä. Silloin kolmevuotias turhautuneena paiskoo tavaroitaan eikä suostu kuuntelemaan. 

Pitäisi malttaa. Jaksaa odottaa. Antaa ajan kulua. Antaa ajatusten selkiytyä.

En haluu! En jaksa! En ala!

Oma tahto on voimakas. Kolmevuotias ymmärtää olevansa erillinen yksilö, toisaalta yksin olisi kurja olla. Ristiriita saa aikaan kiukkua ja pyristelemään rajoja vastaan. Kolmevuotias kuitenkin kehittyy ja pystyy kompromisseihin. Ainakin jotkut. Asiantuntijoiden mukaan keskittyminen hyvään voisi auttaa.

.

.

.

Allin blogilla on siis uhmaikä.

Voikohan siitä seurata mitään hyvää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Musta Hattara
1/4 | 

Varmasti,jatka vaan asioiden ruostumista😀. Tuot näkökulmia meille hidasälyisemmille😂♥️

Vierailija
2/4 | 

Tottakai jatkat❤️ Ilahdutat, viihdytät, haastat, yllätät, ihmetytät meitä lukijoita. Aina ei ymmärretä, mutta mitä välii 😂

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat