Kerroin aiemmin luurista, joka sydämistyi nähtyään kilpailijan, syrjäyttäjänsä. Suuttui ihan tolkuttomasti. Taantui ihan perusluuriksi. Äly tipahti jonnekin mustasukkaisuuden syövereihin.

Ennen hyvästejä sain lähetettyä vielä yhden tekstiviestin.

Siitä uuden luurin käyttöönotosta - ei muistella sitä. Mieluummin ei. Pahoittaisi vain mielensä palautteestani - älykäs kun on.

….

Sain toisenkin uuden työkaverin.

Se vanha taisi olla niin lopussa, että huokasi jo helpotuksesta päästyään lepoon. Tulkoon rauha.

Mutta voi sitä pikkuista uutta. Niin hellyttävä pakkaus.

Ujosti se tervehti, kun kaivettiin laatikostaan esiin. Taaperoryhmässä sitten lähdettiin ihan alkeista. Miten tervehditään. Milloin levätään.

Sitten alkoi vaikeampi vaihe. Piti aloittaa työt. Sovellusten lataaminen.

Homma kesti ja kesti. Kerroin sille, ettei tarvitse hätääntyä. Kaikki sujuu, kunhan ei hosuta. Kunhan muutat meille, niin saat vetää henkeä. Ainakin viikonlopun yli.

Mutta pikkuiset yrittivät kisata keskenään, kuka ensin ehtii valmiiksi. Noh. Siitä seurasi mylläkkä, jossa kukaan ei edistynyt. Päätettiin hajaantua.

Vein omani katselemaan maisemia. Joojoo. Oikeesti.

Näytin ikkunasta rakennustyömaata. Kerroin sille, että noin se menee. Pohjatöistä aloitetaan ja noustaan pikkuhiljaa kohti taivasta. Pikkuinen innostui ja hups vaan, sovelluksen lataustilanne pomppasi ensin viisi, sitten jo kymmenen prosenttia ylös. Ykskaks.

Maisema ei innostanut kauaa pikkuista. Kävelytin sitä. Välillä tanssiaskelin siirryttiin aulasta toiseen. Ja takaisin. Taas sovellus oli kymmenen prosenttia lähempänä valmista. Neukkarikäytävä oli jotenkin innostava. Prosentit ihan juoksivat näytöllä.

Lopulta. Taukoliikunnan jälkeen viimeinenkin sovellus oli valmis. Silitin pikkuisen kovanpehmeää yläkulmaa. Taputin kevyesti näppiksen viereltä. Kiitos.

Totesin kuitenkin, että ainakin oma yksilöni on vieroitettu liian varhain. Luottamuksen syntyminen vienee aikaa.

Se muuten on tosi tärkeää työkavereiden kesken.

Eikö? ;)

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat