Jäimme kaipaamaan sinua.

Niin siinä lukee.

Oikeasti? Kukahan voisi noin kaivata, ihan kirjeellä?

Jatko on yhtä siirappia, kuinka minua on ajateltu. Ja kaivattu.

Jepjep.

Imelät sanat saavat aikaan ärtymyksen. Ja närästyksen.

Jo vuosi sitten vaihdetuksi tullut ammattiliitto siellä ikävöi.

Eivätpä uhranneet ajatustakaan minulle silloin, kun olisin apua tarvinnut.

Nyt on, hei, vähän! myöhäistä.

.

Joku toinenkin on ikävissään ja lähestyy sähköpostitse

Pidäthän huolta itsestäsi!

Viesti aiheuttaa epämääräistä huonoa oloa. Ja kiemurtelua.

Että pidänkö. No joo-o. Tai siis niin no. Siis oon mä yrittäny...

.

Markkinointi on taitolaji. Oikeasti kumpikin näistä tahoista kaipaa vain mun rahoja.

Mutta vain jälkimmäinen osuu.

Suuhygienisti siellä muistuttaa, kuinka hammaskivi ei itsestään haihdu.

Muistan oitis, miten hygienistin otsalla helmeili hiki viimeksikin purukalustoani raspatessaan.

Kuinka olen voinut unohtaa hänen uurastuksensa hyvinvointini tähden?!

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat