Yhden rakkaimmista kirjoistani sain 50 vuotta sitten. Kannen ylälaidassa on nimeni ja vuosiluku 1967. Jotkut sivuista eivät ole enää ihan priimaa ja teippiäkin on vähän tarvittu. Ihmeen hyvin se on silti kestänyt. Tosin sitä eivät ole lapset kuin lapsenlapsetkaan saaneet pieniin tahmeisiin käsiinsä. Ainakaan yksin luettavaksi. Oon varjellut aarrettani. :)

Saapasjalkakissa.

Oli meillä sellainen lelukin. Valkoinen kissa ja sillä punaiset saappaat jalassa. Siihen aikaan lelujen raajat ja pää oli kiinni kropassa kuminauhoilla. Muistatko?

Siis on se vielä olemassa. Sekin. Pitäisi korjata vain. Ne alkuperäiset kuminauhat, nääs.

Kissa käpälineen majailee landella. Siellä käydessä kurkkasin taas vinttiin.

Pöydällä odottaa lukijaansa vuoden 1906 joululehti. Joulu-ukko, Pyhä Nikolaus ja Jöröjukka ovat päätyneet samaan artikkeliin. Lehden takasivun täyttää kustantamon mainos.

Silloin luettiin siis Juhani Ahoa, Eino Leinoa ja Leo Tolstoita. Ilmari Calamnius-Kiannon runoja saattoi joku odottaa joululahjaksi. Nuorisolle Tuhannen ja yhden yön tarinoita tai H.C. Andersenin satuja.

On lukutottumukset hiukan muuttuneet. Jos maailmakin.

Lapsille kuvakirjoja. Venny Soldan-Brofeldtin kuvittamia kirjoja oli jopa alennuksessa 90 pennin hintaan. Jouluale jo ennen aikojaan!

Aina ei ole kirjoja paketeista löytynyt.

Tänä vuonna tulin varmistaneeksi asian. Vahingossa tosin. Kirjakerhon tuplapaketti unohtui peruuttaa ajoissa. Oon kuulunut kirjakerhoon 38 vuotta. Enkä kovin montaa kertaa ole unohtanut tehdä peruutusta.

Heh. Mahtoiko olla tällä kertaa alitajuista?

Kuuluuko kirja sinun jouluusi?

Kommentit (6)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Hienoa. Kirja on loistava keino ottaa omaa aikaa. Niin aion tehdä, kunhan taas. Kerkiän.

Joulun lähestyessä tuntuu aina olevan kiire. Miksihän? Huomasin juuri olleeni samoissa ajatuksissa myös vuosi sitten: "Kunhan kerkiän" - aion tosiaan lukea tuota yli satavuotiasta lehteä vähän enemmän kuin takasivun. https://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/allina-kalliolla/vintin-katkoista-loytyy-joulu Jonain vuonna. :)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat