Entisessä elämässäni olin esimiesasemassa. Tuli tilanteita, että tarvittiin lisää käsipareja työhön. Otettiin yhteyttä lähimpään TE-toimistoon – ei se sillä nimellä silloin ollut. Mutta sama laitos silti.

Pyydettiin muutaman sopivan ehdokkaan tiedot. Valittiin heistä haastatteluun kutsuttavat. Joskus kaikki ehdokkaat, joskus vain pari. On päässyt unohtumaan, kuinka moni heistä oikeasti sitten työllistyi taloon. Ei kai moni. Jo silloin osa sanoi suoraan, että tuli, kun oli pakko. Ettei tule karenssia.

Tästä kokemuksesta huolimatta minulla oli naiivi käsitys TE-toimiston käytännöistä, kun itse tipahdin jakkaraltani suoraan katuojaan syljettäväksi.

Ihan oikeasti kuvittelin, että TE-toimistolla on tieto lähialueen yrityksistä ja niiden tarpeista työvoimaa kohtaan. Ja että siellä ihan oikeasti perehdytään hakijoiden työhistoriaan ja vahvuuksiin. Ja etsitään sitä juuri oikeaa työnantajaa. Yhdessä työntekijän kanssa. Ja että niitä työtarjouksia oikeasti tulisi. Ettei olisi ihan yksin omien hakemustensa varassa. Hakemusten, joihin ei edes sitä ’Et tullut valituksi’ - vastausta tullut.

Ja paskat.

Täytä työttömyysilmoitus netissä. Työttömän urani alkoi aikaan, kun vielä käytiin toimistolla. Ehdin käydä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla virkailija naputteli koneelle ne täsmälleen samat todistusten päivämäärät, jotka olin itse sinne järjestelmään jo vienyt. Järkyttävän tehokasta toimintaa. Toisella kerralla kävin läpi jutustelun, tietysti eri virkailijan kanssa, todettiin, että juu, paljon on työttömiä. Mutta hae nyt silti. Ja vaikka olet 50+, on sellaisiakin, jotka saattavat ehkä ymmärtää kokemuksen päälle. Paino sanalla ehkä.

Sen jälkeen tulikin ilmoitus: Älä soita meille, me soitamme sinulle. Ja voimakas viesti: ÄLÄ tule tänne. Sitä soittoa sai sitten odottaa. Kolme vuotta. Ja se ensimmäinen työtarjous tosiaan tuli. Yli kolmen vuoden työttömyyden jälkeen.

Nyt kaavaillaan työttömälle velvoitetta hakea 12 työpaikkaa kolmessa kuukaudessa. Ja mikä se toinen ehdotus oli, 18 tunnin työskentely tai muuta osoitettua aktiivisuutta kuukaudessa vai miten?

12 työhakemusta kolmessa kuukaudessa. Ei paha? Ei pitäisi siitä pillastua työttömien. Kyllä pitää jotain tehdä työttömyytensä eteen. 18 tuntia töitä, ei pitäisi siitäkään hermostua. Työtä vieroksuvat luuserit! Mitäs on tommonen?!

Samaan aikaan työnantajat myöntävät, että huomattava osa avoimista työpaikoista täytetään ilman julkista hakua jo nyt. Ja yleensä paikan saa jo entuudestaan työsuhteessa oleva. Ei työtön. Tämä kuvio tulee lisääntymään, koska työnantajat eivät halua hukkua ’pakkohakemuksiin’. Että ’tullaan vaivaamaan työnantajaa ilman aikomustakaan työllistyä’.

Kuinka moni työnantaja on innokas tarjoamaan myöskään noita 18 tunnin pätkätöitä? Työssä olevat joutavat venyä ja tehdä ylitöinä satunnaiset kiirehuiput. Mielellään palkattomana ylityönä. Olkoot kiitollisia, että on työpaikka. Kyllä tuolla portin ulkopuolella on tulijoita, jos ei kiinnosta!

Mitä tekevät suuryritykset, jotka syytävät yhä väkeä porteista ulos? Eivät ainakaan myönnä työttömyyslukujen olevan yritysten aikaansaannosta. Ei.

Päättävät laittaa julkiseen hakuun yhä vähemmän paikkoja, ettei HR-osastoilla ryydyttäisi.  Irtisanomisten jälkeen jaetaan bonarit ja osingot iloisesti. Ja johtoryhmissä kihautetaan sihijuomat hyvän kvartaalin päälle.

Kuka saakaan sanktion toteutumattomista työllisyysjaksoista? Kuka on se inhokki, joka kiusaa työnantajia turhilla hakemuksilla? Kuka on heikoin lenkki? Ettäs kehtaa.

Hörppäsin aika pahasti vettä työelämän aallokossa. Pärskin silloin. Pärskin yhä!  Yli kolmen vuoden työttömyyden jälkeen olin se pahamaineinen pitkäaikaistyötön. Hyh. Menetetty. Toivoton tapaus.

Kenen syystä?

Vähän kornilta tuntuu sanoa, että pelastuin. Osa-aikatyöhön. Onhan se parempi kuin jatkuvat velvoittavat ja turhauttavat hakemusrumbat. Tosin oikeastaan olisin kai edelleen velvoitettu hakemaan työtä.

Työnhakijan velvollisuuksiin on kirjattu KOKOAIKAISEN työn etsiminen.  Aikana, jolloin työelämä on sirpaleina. Rikottu.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat