Aikoinaan esikoisen pieni ystävä, Emppu-Emilia, kertoi vakavalla naamalla ’Äiti sanoi, ett mä pullenen, jos mä syön liikaa pullaa’.

Myönnetään. On käymässä samoin. Vaikken pullaa niin mahdottomasti syökään.

Mutta musta ei taida tulla onneksi omppua. Mähän olen harteikas päärynä. Hah.

Aterioilla puputan salaattia mielestäni enemmän kuin keskikokoinen kaniyhteisö viikossa. Punaista lihaa syön tosi harvoin. Lihaleikkeleleitäkään tuskin koskaan.

Oluesta tykkään. Välillä juon vähäkalorista, sitä alkoholitonta. Punaviinistä saisin päänsäryn. Sitä en juo. Oikein lotraan vissyllä ja joskus, kun muistan, niin raa’alla vedelläkin.

Puoliskoni ulkomuoto on vuosien saatossa muuttunut hyvinkin lähelle tuota toista hedelmää.  Hän mättää ilolla pyttipannua, grilliruokaa, suolaista ja mausteista mättöä.

Aamusämpylä huuhdellaan alas mehulla tai limulla. Oluttakin kuluu. Ei aamulla!  Mutta muuten. Ja hyvää punaviiniä.

Arvaa, kumpi meistä on saanut komennuksen vahtia niin verenpainetta kuin kolesteroliarvoja?

Oltiin kerran arkea karussa. Lämpimässä. Auringossa.

Tunnollisesti joka aamu läpsin naamaani suojakerrointa 30. Muualle kroppaan suojakerroin oli 25. Yhtenä aamuna erehdyin laittamaan ’vain’  viittätoista.

Puolisko ei aurinkorasvoista perusta. Paita pois ja biitsille dallaileen. D-vitamiinit on kerättävä kaikki, mitä kroppaan mahtuu!

Arvaatko jo, kumpi meistä sai ilkeästi kutiavan aurinkoihottuman?

Päivänä, jolloin apteekki oli kiinni. Eikä se lääkeautomaattikaan toiminut.

Just.

Hei! Kuka jakoi nallekarkit? Hä?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat