Ei ole suutarin lapsilla kenkiä. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tunnetusti hankalia potilaita. Eikö vain? Niinpä vain tulin itse todistaneeksi, että haastattelija voi olla todella ikävä ja hankala haastateltava.

Olin työpäivän tuoksinassa jättänyt kotiluurin huomiotta. TE-toimistohan se siellä. On yrittänyt tavoittaa. Varmaan oikein kaivannut?!

Voi helllv…i. Eihän tää voi olla totta. Eihän?! Miksei kaivannut silloin, kun olisi ollut tarvis?! Vuosia sitten!

EI! Älä soita meille. Me soitamme sinulle.

Ja tässä sitä NYT ollaan.

Olen ollut uudessa työsuhteessa puolitoista vuotta. Mutta. Koska olen VAIN osa-aikaisesti työllistetty, minua (kuten meitä kaikkia työtä pakoilevia!) pitää valvoa.

Työllistymissuunnitelmaani on päivitetty viimeksi kesällä. Työnhakunihan myös katkesi siinä yhteydessä. Mutta se oli vain muodollisuus, josta ei tarvinnut välittää. Vaikka työttömyyskassa sitten kuitenkin välitti. Ja Kela.

Olen päivittänyt CV-netin viime viikolla. Samalla klikkasin toisen, määrätyn?! toimenpiteen tehdyksi (Haen aktiivisesti työpaikkoja…). Sus siunakkoo, jos en olisi huomannut käydä vilkaisemassa tietojani siinä ohessa.

Ja NYT saan soiton määräaikaishaastatteluun. Siihen hallituksen junailemaan. Työttömille työnhakijoille.

EI. Vaan kaikille työnhakijoille, jotka nauttivat? työttömyysetuutta. Se vasta onkin nautittavaa. Herkkua.

He-he.

Pahoittelen TE-toimiston työntekijän puolesta. En epäilekään, että tekevät sitä kiusallaan. Enhän minäkään työssäni kiusatakseni tavoittele ihmisiä haastateltavaksi.

Silti. Olen ärtynyt. Marmatin, ettei työllistymissuunnitelmaani saa koskea. Työnhakuni menisi kuitenkin taas rikki ja jokin karenssi pamahtaisi niskaani. Taas.

Ä-L-Ä koske siihen, pauhasin.

Miksi aikaa tuhlataan turhiin haastatteluihin? Saman ajan voisi käyttää työnantajien ja työnhakijoiden ihan oikeaan yhteen saattamiseen. Sitä työnvälitys on. Olisi. Pitäisi olla!

EI. Työantajat ilmoittavat entistä vähemmän tehtäviä avoimeen hakuun. Koska se on työlästä. Varsinkin, jos kaiken maailman työttömät alkavat urakoida hakemuksia. Hyh. Sitä paitsi nykyisin haetaan HYVIÄ TYYPPEJÄ. Työttömät ei kai ole. Eihän ne muuten olisi työttömiä?!

Lainsäädäntö perustuu edelleen oletukseen, että kaikki tekevät täyttä työviikkoa. Siksi me ’poikkeavat’ nyt saamme määräaikaispuheluita.

Nykypäivänä, kun töitä tehdään enenevässä määrin silppuna, tunteina sieltä täältä.

Voi elama.

Haastattelun lopputuloksena sain kai jonkinlaisen venymän määräaikoihin ja työnhakuni on voimassa jopa maaliskuun loppuun asti. Ooh.

Tosin helmikuussa pitää muistaa päivittää CV-netti. Se, jonka otin käyttöön marraskuussa 2012. Jota on koko aikana käyty katsomassa ehkä kymmenen kertaa. CV-netti kun on määritelty lähes pakolliseksi työllistymisen välineeksi. Onpa tosiaan tehokas. Vai mitä?

Tai sitten en vain osaa. Kirjoittaa.

Hah.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat