Koulussa opetettiin kirjoittamaan kaunoa huolellisesti – vajaa lenkki kirjaimessa aiheutti punakynämerkinnän. Nykylastenhan ei enää tarvitse kaunoa edes opetella. Edistystä?

Kielioppi oli kunniassaaan. Mullakin oli joskus kymppi äikässä. Sijamuodot, hah. Helppoja, niin helppoja.

Terveisiä siskolle; kerran luin suomennettua dekkaria hänen jälkeensä. Kielioppivirseitä oli kääntäjälle tullut runsaasti. Marginaaleissa riitti korjauksia. Hehee. Muistan yhä, mustekynän väri oli vihreä! Kirjan juoni taisi unohtua reunamerkintöjä tutkiessa. :) Pitääkin ensi kesänä tutkia kirjahyllyjä, jospa se kirja kaikkine merkintöineen vielä löytyisi.

Meille perfektionismiin taipuvaisille nykymeno on välillä tuskallista. Olen tosin onnekseni? löytänyt sisäisen hutilukseni. Olen autuaasti unohtanut osan tuosta tärkeästä opista. Hahaa. Sisko yhä välillä puhisee tuskissaan kieliopin pahoinpitelystä. Kiitos muistutuksista. :)

Nykyisin hehkutetaan tehokkuutta ja nopeutta. Ei sen oo niin väliks, miten kirjottaa, isot kirjaimet kuuluu vaan HUUTAJILLE. Lauserakenteet on heitetty romukoppaan ajat sitten.

Työnantajatkin ovat kuin lapset karkkikaupassa. Ei oikein osata päättää, mitä haluta. Kun vaihtoehtoja ja massaa on niin paljon. Hyviä, herkullisia yksilöitä lentelee laareista tuon tuosta pihalle, käyttökelvottomiksi.

Mitä välii. Uusii tulee.

Paljon haetaan muodollisesti päteviä, perusduuneihinkin mielellään korkeakouluopinnot loistokkaasti ja huom! nopeasti suorittaneita. Työkokemustakin on löydyttävä. Ikää ei tosin saa olla liikaa. Vanhat kuuluu vanhainkotiin. Tai kortistoon.

Toiset taas hakevat ’hyviä tyyppejä’. Ei sen väliä, mitä oot tehnyt. Kunhan et oo liikaa jumittanut samassa paikassa. Se on epäilyttävää. Hyvä jätkä riittää. Kunhan et oo liian käpy.

Eräässäkin työpaikassa tarvittiin kerran moniosaajia. Jess. Multitaskaaminen onkin tehokkuuden ilmentymä. Ei niin väliä taaskaan, syntyykö mitään. Kunhan muka tehdään. Saadaan aikaiseksi.  Ainakin puhetta.

Valmiit, huolelliset, aikataulussaan loppuun asti viedyt työt ovatkin jo ihan eri tarinoita. Silkkaa satua.

Mikä muuten on moniosaaja?

Lähipiirissäni on pari tuoretta vaan ei ihan nuorta irtisanottua. En tiedä, miltä heistä tuntuu, mutta minuun sattuu, kun lööpeissä lukee:

Osaajista on pulaa!

 

Kommentit (2)

Sisko

Kotioloissa ehkä vähän puhisen lauseenvastikkeen erottamisesta päälauseesta pilkulla, mutta koulunkäynti olikin 50 vuotta sitten totista touhua: pilkku sopimattomassa paikassa ja johan rapsahti 9+6 virhepistettä marginaaliin! Kai sitä vähemmästäkin hermot menee ja "besserwisseriksi" ? tulee.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat