Kymmenisen vuotta sitten piti joskus ajaa työmatkoja auton sivuikkuna auki.

Talvipakkasilla.

Matkaa ei ollut kuin reilut parikymmentä kilsaa, mutta luomet lupsahtelivat ihan väkisin. Pelottavaa.

Onneksi oli työterveyshuolto. Lähete napsahti siltä istumalta bittitaivaaseen.

Viikkojen kuluttua keuhkopolilta tuli ilmoitus: Mars unilabraan! Iltana eräänä istuinkin sitten piuhahässäkkä päässäni. Nukkumaan sai mennä vasta, kun alkoi kunnolla nukuttaa.

Haha.

Muistan pörränneeni läpi yön kyljeltä toiselle. Niihin piuhoihin kietoutuen.

"Potilaalla oli erittäin pitkä nukahtamisviive, 121 minuuttia. Nukkui 297 minuuttia ja valvoi nukahtamisen jälkeen 45 minuuttia. REM-unta ei rekisteröity lainkaan. Kuorsaaminen todentui. Sentraalista apneaa todettu. Ei uniapneaa."

Ihan väärin nukuttu!

Eipä ollut ihme, että kotiutuessa löysin vieläkin piuhoja päästäni. Oli se sen verran sekava yö. Taitava kai kuitenkin olin, kun onnistuin valvomaan vielä nukahtamisen jälkeen. Hehe. Se REM-uni kai olisi ollut ihan kiva lisä.

Aikanaan sain diagnoosiksi määrittämätön unihäiriö ja sen mukana keuhkopolin saatteen, jonka sanoman tulkitsin kutakuinkin: Kuorsaa kotonas! Unesi on katkonaista. Nuku paremmin.

Ja kyllä. Olenkin vuosien saatossa kehittynyt. Etenkin kuorsaamisessa, nykyään varmasti enemmän kuin 2 minuuttia yössä.

Lehdessä asiantuntija sanoo meidän onnettomien olevan ihan kuutamolla unemme kanssa. Kun ei tunnisteta omaa tilaa. Eivät taida kaikki asiantuntijatkaan tunnistaa. 

Pitäisi tutkituttaa ajoissa.

Nii just.

Sinne labraan vaan ei voi mennä kuin hotelliin: Yhden hengen huone piuhoilla, videoinnilla ja aamiaisella, kiitos.

Ei ei ei.

Työttömänä ollessani olisivat nauraneet terveyskeskuksesta pihalle, jos olisin pyytänyt päästä labraan nukkumaan. Onneksi on taas työterveyshuolto. Ei tarvita kuin lääkäri ja lähete.

Ehkä jonain iltana istun taas piuhat päässä odottamassa unta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat