Yhdessä aiemmassa postauksessani olin jo muka löytänyt tasapainon: "Queen. Olen oman elämäni Kuningatar isolla koolla. Siis koolla, ei koolla. Eikäku. Siis…Ahahahahahaaaa-ah." 

Painoindeksiä on vuosikymmenet pidetty tarkkana terveyden mittarina. Kunhan BMI on ok, niin kaikki on. Onpa iisii.

Vaan kun en oo neliö, hei! Kun oon se harteikas päärynä - niin mitäpä hyötyä olisi mitata, paljonko mua mahtuisi neliölle?

Päärynälle rasva kertyy enempi peffaan ja reisiin. Eikä oo niin pahasta - onpa pehmustetta, kerran jos toisen pyllähtelee Allikin liukkaalla kalliollaan. Hehhe. Omppu on se huonompi - jos hedelmistä pitäisi kroppa valita. 

Myönnetään, etten enää oo samaa kokoa kuin silloin ennen. Kuopuksen jälkeen oli tyytyminen eri numerolla alkavaan vaa'an lukemaan. Se vaan ei enää tipahtanut, vaikka muuten ihan timmissä kunnossa olinkin. Kroppa oli kuitenkin ihan oma.

Sitten viiskymppisten jälkeen meni takuu ja sitä rataa.

Mussa on kai joku vika. Joojoo. Eihän uskois! Lähes täydellinen pakkaus. Haha.

Syömishäiriössä oma kehonkuva on vääristynyt.

Niin mullakin, mutta sillai väärinpäin. En vieläkään ota ymmärtääkseni, etten enää oo ihan pieni päärynä.

Mutta.

Omasta mielestä en ihan mahdottoman isokaan, hei! Kilot on kertyneet sillai tasaisesti kuin salaa! Ne on löytäneet omat sopukkansa ja istuvat tiukassa. Varmaan siksi muutamankin kilon pudotus tuntuu olevan ihan mission I.

Silti kaikkiin kremppoihin on lääkärin vakiovastaus: "Laihduta. Painoa vähän pois." Varmaan hammaslääkärikin toteaa hampaiden voivan paremmin, jos posket vähän kaventuisivat?

Entäs, kun ne kaikki krempat tulivat jo silloin, kun olin vielä ihannemitoissa? Verenpaine kohisi korvissa. Uni oli mitä lie jo ajat sitten. Nivelet pamahtivat ihan omia aikojaan. Mitä kaikkea tässä matkalla on ollutkaan. Kaikenlaista. Mikä on syytä ja mikä seurausta? Kenpä tietäis sen.

Nytkö ne muka laihtumalla tyystin katoaisivat? Höpö höpö. 

Eri juttu on se, että olisi kiva mahtua muutamiin kaapissa salaa kutistuneisiin vaatteisiin.

SE voisi olla kivaa ja hyödyllistä.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat