Nuori ihminen on kaunis. Ja vanha. Ja on ihmisiä, jotka ovat kauniita aina. Mutta joillain, ainakin mulla, on vaihe, jolloin luomu ei ehkä ole sitä toivottavinta. Olisi kiva väittää, etten välitä peilikuvasta. Ja olen parhaimmillani juuri näin.

Mutta mutta.

Kummipojalla meni aikoinaan senat sakaisin ja parturi-kampaajasta tuli kampuri. Sana jäi meidän perheessä käyttöön.

Oon vetkutellut soittoa kampurilleni. Kävin viimeksi syyskuussa. Nyt siis hiukset hapsii miten sattuu. Yleensä hermostun, kun otsatukka alkaa leuhottaa. Sillai tuulessa silmille ja muuten kohti yläilmoja. Kamu sanoo, ett laita pinni ja ponnari. En tykkää. Tulee ihan Saara-tätimäinen olo.

Joojoo. Saara-tädillä oli pitkä harmaa tukka, aina nutturalla. Ja tietysti sivuhiukset pinneillä päätä myöten. Tädillä taisi olla leukojakin pari.

Sitä oon ihmetellyt, kun Saara-täti kurkistelee nykyisin peilistä! Ja autossa istuessa sivupeilistä näkyy mutsin leukaperät ja suupielet. Aika usein alaspäin. Ne suupielet.

Että miten elämä vetää suupielet alas, vaikka onhan tässä matkalla naurettaviakin osuuksia. Joillain pikataipaleilla tulee hirnuttua ihan vedet silmissä.

Väittävät maan vetovoimaksi. Sitä, kun vetää kaiken maata kohti. Ikääntyminen tekee tehtävänsä. Luonnonvastaistahan se olisi, ellei niin kävisi. Vaikkei tykkäisikään.

Nyt on kuulemma ylipitkä polkka in. Että tukka saa venyä maata kohti. Ainakin olkapäille. Harmaakin on - ainakin vielä hetki sitten oli - in. Moni hakee sitä juuri oikeaa sävyä purkista.

Jesss. Huolittelematon hiuslookini onkin in. Eikä sittenkään epäsiisti kuontalo?

Myös meikitön meikki on muotia. Että kalliilla aineilla meikataan oikein antaumuksella ja sitt näyttää kuin pää olisi just tyynyltä noussut? Mun mielestä meikittömät mallit – ne on vähän outoja.

Oma naama ainakin on aika valju ilman meikkiä. Noin laimeasti ilmaistuna. Miksei meikillä saisi korostaa hyviä ominaisuuksia ja häivyttää niitä ei niin toivottavia? Eikö ne sitä varten keksitty?

Vaan en taida muodista(kaan) mitään ymmärtää. Äskettäin luin, että rintsikat on out.

Hmmm.

Kun se maan vetovoima.

Että onko ihan kaikki luomu sittenkään ilo silmälle vaikka olisikin in?

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hih. Mulla kurkistelee aamuisin peilistä kaikki suvun vanhat naiset. Ja niitä riittää, meillä suvussa naisilla on ollut tapana elää vähintään ysikymppiseksi. Näitä peilin sukukokouksia välttääkseni olen kehittänyt tekniikan, jolla voi hoitaa aamutoimet kylppärin metri kertaa puolitoista peilin edessä katsomatta kuvaansa ollenkaan. 

Ryppyjä ei juuri ole, koska täytän rypyt sisältä käsin rasvalla (nami, ruokaa!) ennen kuin ne ehtivät muodostua, mutta gravitaatiossa on tosiaan tapahtunut jotain viime vuosien aikana...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat