Kun mahla jäätyy kaadetun koivun kantoon, on kevät. 

On on. Mahla alkaa virrata vasta keväällä. Että tulee pakkanen ja jäädyttää sen, on ihan eri juttu. Tai siis sehän on kevät. Keväällä sää vaihtelee, koska talvi taistelee vielä vastaan, vaikka tietää jo hävinneensä.

Jää ulvoo ja paukahtelee joutuessaan antamaan virtaavalle vedelle periksi. Upeaita ääniä. Harmi, etten saanut tallennetuksi. Tai sain. Ensin taustalla höpöttää puolisko. Seuraavalla kerralla tuuli huutaa kilpaa jään kanssa. Ohitse ajavia autoja. Lopulta vielä läheisen talon innokas vahti alkaa haukkua. 

Ei oo helppoo luontokuvaajalla. Varsinkaan amatöörilaittein.

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat