Äiti kuului kirjakerhoon vuosikymmenet. Jos oikein muistan, olen löytänyt lehtipinoista kirjakerhon lehtisiä jopa 50-luvulta. Täytyy tsekata joskus.

Mutta. Liityin siis äidin vanavedessä kirjakerhoon heti 18 täytettyäni. On siitä muutama vuosi heilahtanut.  Melkein huomaamatta.

Kirjakerho on siitä kätevä, että posti tuo – tai siis, nykyisin tulee ilmoitus tulla poimimaan kirjapaketti lähicittarista - ne viimeiset postinkantajat eivät ehdi enää paketteja kanniskella.

Mutta aiemmin se kirja tuli lootaan asti. Siihen portille. Jos oli päättänyt haluta sen kulloisenkin kuukaudenkirjan.

Tai jos oli unohtanut peruuttaa sen.

Näin kävi kerran. Joskus toisenkin.

Sinä vuonna paketin sai vielä kotiin asti.

Käsissäni oli – Lääkärikirja. Just.

Pitää palauttaa.

Jos kuitenkin vähän vilkaisi. Kodin aiempi lääkärikirja oli 80-luvun alusta. Esikoisen syntymän aikoihin hankin myös Neuvolakirjan. Hyviä apuja ne molemmat olivat olleet.  Aikana ennen kaiken tietävää internettiä.

Nyt lukeminen loppui pian.

En uskaltanut enempää. Enkä päässyt A-kirjainta pidemmälle.

Olin näet jo tunnistanut itsestäni joukon diagnooseja: amalgaami, atopia, ahdistuneisuus, ADHD, Alzheimer nyt ainakin vaivasivat. Oirekuvaukset olivat niin ilmeisen osuvat.

Onko sinulla hyllyssäsi toista yhtä pelottavaa kirjaa?

Kommentit (4)

Kati's way blogi
Liittynyt7.4.2016

Oioi, lääkärikirjat on kyllä pahoja. Itse olen myös diagnosoinut itselleni taudin jos toisenkin. Viimeisin vissiin lorvikatarri, sitä ei tosin taida sieltä lääkärikirjasta löytää. :)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat