Maisa täss taas, Moooi!

Kun me ollaa landella, ni käydään usein dallaamass tuoll rantsuss. Tää on nääs sellanen kuivan maan mesta. Tiätsä. Ett ei oo vettä rantaa lähellä. Tai on tääll välill vettä, mutt siitä joskus toiste. 

Mutt joo. Siis rantsuun pitää dallailla Hyttyspolkuu pitkin. Outo nimi, eiks oo? Millonkaan en oo siell hyttysii nähny! Lempeä on kertonut, ett sillon ku se oli pieni - voiks olla - ett toi on joskus ollu pieni?! What!?

Nii. No, siis sillon joskus hyttysii oli niin paljo, et niit joutu huiskimaa koko matkan jollai risulla. Sitä mä oon kelannu, ett miksei ne vaa heiluttanut korvii tai häntää. Ei hyttyset! Ku noi, niinku Lempeä. Ai nii, eihän sill oo. Häntää. Raukka!

No mutt joo. Rantsuun tullessa mä en ikinä! mee veteen. Se on kylmää! Ja märkää. Se vesi. YÄK. Mä en tykkää ees kävellä märäss ruohikoss. YYYYYYH. Ällöö.

Siin matkall me nähdään ain yks hurtta. Se on ISO. Schäfer kuulemma. Ilmanko en ain tajuu, mitä se bamlaa. Lempeä sanoo kyll, ett se puhuu hämettä. Se on murre. Ei se hurtta! Vaa se, ku puhuu välill outoij.

Noh anyway, me dallailtii tuoll. Ja mitäh! Yhess pihass oli yhtäkkii jotai ISOI ELÄIMII! Luja sano, ett ei saa mennä lähemmäs, siin on sähköpaimen. Missä muka?! Mä nää täss ketää.

Noh, mä yritin bamlata niille, mutt ne vaa kattelee tuolt. Eikä ne vastaa Lempeällekää, vaikk se puhuu niille, sillai MUUUUU, MUUUU. Lempeä osaa kyll aika montaa kieltä, se puhuu joskus koiraaki tosi hyvin. Mutt nää ei oo koirii. Kai. 

Mutt mitä ne o? - Ne haiseeki niin kummalt.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat