Tutustuttiin kesätöissä. Aloitettiin kaikki samana päivänä ja huomattiin heti kahvitauolla jutun luistavan. Oltiin parikymppisiä, opinnot vähän vaiheessa. Vapaita mimmejä Suomen suvessa. Käytiin uimassa töiden jälkeen. Säästettiin ruokakuluissa, tehtiin kimpassa ruokaa aika usein. Syöminen oli mukavampaa yhdessä kuin yksin. Joinain viikonloppuina hän katosi.  Maanantaisin hän ohitti utelut salaisista poikaystävistä ”Ei kuulu teille.”

Kesäduunipesti alkoi olla paketoituna. Loma alkoi. Vielä ehtisi nauttia kesästä. Suunnittelin asettuvani parvekkeelle aurinkoon ja aloittavani lukemisen kirjapinon päältä. Pari romaania ehdin lukea, kun jengi aloitti suostuttelun yhteisestä viikonlopusta. Pianhan kesä loppuu. Vielä ehdittäisiin yhden kerran mökille. Mutta kenen?

Tanssilavat oli se juttu sinä kesänä. Iloa ei tarvinnut houkutella, meillä oli aina hauskaa, kun oltiin liikekannalla.Tanssittiin keskenämme, jos nuoria miehiä ujostutti alkuillasta liikaa. Lämpimät kesäillat tekivät lopulta tehtävänsä. Pareja syntyi jo alkukesästä. Erojakin nähtiin. Nuoruuden ehdottomuudella ne erot olivat ainakin yhtä nopeita kuin tapaamisen huumassa ihastumiset. Oli kuitenkin yksi pari, joka eli omassa vaaleanpunaisessa kuplassaan. Match made in heaven?

- Mitä huuhkaja? Mistä sua syytetään?

Havahdun muistoistani. Ovi käytävälle on hetken auki ja huoneeseen asti lemahtaa vahvasti elettyä elämää. Tupakkaa, viinaa, likaa ja hikeä. Yyh. Ohitseni viedään nahkatakkista hapsiaista, joka kääntyy vilkaisemaan vielä taakseen.

- Ethän sä ookaan ihan muumio. Panisin! Hei leidi, sovittaisko tärskyt, kun päästään lusimasta? Mähän voisin olla sun poikas tinakenkäinen!

Rähjäinen nauru kaikui käytävällä ja hissin ovet sulkeutuvat hapsiaisen ja vartijoidensa takana, ennen kuin ehdin vastata kutsuun. Olosuhteista huolimatta alkaa naurattaa. Mielipuolista. Jokohan pian herään tästä unesta? Komisario saapuu kahden kahvikupin kera.

- Sanoit lehtiotsikossa olevasta virheestä – että se on kirjoitettu väärin. Et kiistänyt yrittäneesi salakuljettaa kynsiviilaa tullessasi kuulusteluun. Mitä aioit tehdä sillä välineellä?

- Älä jaksa siitä viilasta. Eikö Suomessa oikeasti ole sitä vaarallisempaa esinettä? Mulla on yleensä aina sellainen mukana. Kynnet on tosi hauraat ja jatkuvasti joku niistä katkeaa. Kato vaikka, lakkakin on ihan lohkeillut. Voisinko saada edes sellaisen pahviviilan? Ja sitä paitsi, palveluun pitäisi kuulua joku puhdistusaine. Onko nää nyt hienot, kaikki sormenpäät mustina? Olihan mun sormenjälki jo entuudestaan teillä siellä passirekisterissä. Eikö se riitä?

- Ei riitä. Eikä ole puhdistusaineita tarjolla. Vain tämä automaattikahvi. Aika myrkkyä. Oletko varma, ettet halua sokeria?

- Kahvillako pitäisi sormet puhdistaa? Vai sokerilla? Oot tainnut lukea niksipirkkaa? Sokeripalalla voi, joo, puhdistaa. No ei sormia, mutta hellanlevyjä. Tai tarkemmin kyllä niitä levyjen reunuksia. Niitä peruslieden. Ei keraamisia. Tietenkään. Onko sulla muuten induktioliesi? On kätevä. Kannattaa hankkia, jos et vielä oo hommannut. Tiesitkö muuten, että sokerilla voi myös hoitaa rohtuneita huulia? Joojoo. Mites vaimo? Siis onko sulla vaimoa? Kai. Olen varma. Vain makeutusainetta tai sitten oon ilman. Eihän mun huulet oo kovin rohtuneet? Eihän? Kai. Voitko katsoa, mitä luulet? Älä katso mua noin - huulia sun piti katsoa. Onko ne rohtuneet? Kannattaisiko muuten vähän varoa, mitä puhut? Jos mä kerron lehdille, mitä mulle tarjottiin poliisin tiloissa. Mitkä lööpit siitä saisi! ’KUULUSTELTAVALLE JUOTETTIIN MYRKKYÄ!’ Muuten, et olekaan pitkään aikaan kysynyt tota. Madallan ääntäni niin paljon kuin pystyn: ’Oletko varma?' Ootko muuten jo kysynyt Kaijalta siitä musasta? Pitäisi hyvissä ajoin alkaa neuvotella, ettei joku muu häkkilintu vie mun ideaa. Ihan totta. Täällä on seinilläkin korvat. Etkö tiennyt sitä? Onhan täällä noi valvontakameratkin. Kai. Hyvä mies, tiedätkö sä yhtään, missä oot töissä? Miten susta ylipäätään tuli poliisi?

Ehdin huomata ensin hänen otsansa rypistyvän, sitten miten tunteet heilahtelevat hämmästyksestä tyrmistykseen, pidäteltyyn kiukkuun ja sitten yhtäkkiä hymyyn. Hän sulkee silmänsä ja hieroo otsaansa. Kunhan ei nyt vielä itkuun pillahtaisi. Iso mies. On se vaan poliisin ammatissa rankkaa. Alkaa Pollarinkin pokka murtua. Ihminenhän se on tuokin. Kai.

Komisario Kai Pollari.

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/allina-kalliolla/tuhkimon-tinakenka-osa-4

20.5. lisäsin taas linkin osaan 4, josta löytyy muutkin osat. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat