Muotivirtaukset tuntuvat kiertävän kehää. ”Keksitään” jotain uutta ja hetken kaikki trendien aallonharjalla kulkevat liian isoissa tai liian pienissä vaatteissa. Välillä riemunkirjavissa, välillä musta on uusi musta. Nerokasta.

Onpa väitetty maan taloudellisen tilanteen olevan sidoksissa naisten hameen pituuteen. Hmmm.

Sitten mallisto vaihtuu johonkin ”uuteen”. Eikä enää kukaan voi kulkea niissä edellisen kauden hirvityksissä. Ei enää ikinä! hoetaan. Muistatko, miten kauhisteltiin housujen korkeita vyötäröitä? Eräänkin ex-talviurheilijan karikatyyreissä muistetaan aina nostaa vyötärö lähes kainaloihin. Naisten muodissa oli samoin, kunnes vyötärö laskeutui, laskeutui, laskeutui aina vain. Tai no, miehet vetivät tässäkin pidemmän korren. Osalla nuorista miehistä housut putosivat melkein nivusiin.

Kunnes menee sopivasti aikaa ja kas kas. Sieltä se vanha ”uusi” taas tulee.

Oma pukeutumiseni on aina jotenkin eri tahdissa muotiin nähden. En silti voi välttyä ihmettelemästä, miksi aikuisten miesten pitää tällä hetkellä ahtautua pari numeroa liian pieniin pukuihin – kuin se rippipuku olisi etsitty kaappien kätköistä. Miksi?

Heikkolaatuinen kuva tuli napatuksi töllön ruudulta, mutta noi lahkeet. Voi miksi?

Varmaan siksi, että jossain vaiheessa nähdään taas upslaakit, ylipitkät ja –leveät lahkeet.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat