TANSSI VS. KOIKKELOINTI

Kun olin nuori ja notkea, Minä tanssin usein Pomolleni. Ja joskus myös Toisen, tuon kelvottoman hovineitoni, iloksi. I Mimmi I, olin seudun kaunein ja sulokkain tanssija. Pyörähtelin monta, monta piruettia, kunhan vain joku ymmärsi pyytää tanssiin.

Koska tanssi on oikeaa liikuntaa, Minun tuli aina nälkä. Siksi Minulle tarjoiltiin ylimääräisiä väli(herkku)paloja. - Ei, eivät ne olleet mitään palkintoja tanssista. Miksi kummassa?! Minä, jos kuka, palkitsen hovini väkeä, eivätkä he Minua. Phyi. Moukkamainen ajatus.

Kirsikkapuun ympärijuoksu oli aivan oma lajinsa. Olin valtakuntani parhaimmistoa lajissa. Suorastaan paras. Luonnollisesti. Tärkeintä on säilyttää oikea rytmi ja etäisyys keskiöön. Siis kirsikkapuuhun. Myös kaarteet on tärkeää hallita. Totta kai ympärijuoksussa on kaarteita. Luonnollisesti.

Suunnanvaihdossa on oltava tarkkana, ei sovi sotkeutua jalkoihinsa. Se olisi rahvaanomaista. Phyi. Toisinaan keskittymiseni herpaantui kaikenkarvaisten hännänheiluttajien huuteluihin. Se oli erittäin epämiellyttävää ja jouduin usein huomauttamaan alamaisiani vaikenemaan harjoitusteni ajaksi.

Olin myös seutukunnan paras korkeushyppääjä. Mikään este ei minua pidätellyt. Tästä lajista kipeytyneet niveleni muistuttavat. Se on hyvin harmillista. Joudun toisinaan jopa vaatimaan hoviväkeäni auttamaan Minua sohvalle nousussa. Se voisi olla nöyryyttävää. Mutta toisaalta, sehän on heidän tehtävänsä. Palvella Minua.

Entä miten opettaisin Pennulle, tuolle rahvaanomaiselle maalaiselle, hovitanssin sulokkuutta? Olen toistuvasti sanonut, ettei sovi koikkeloida. Se ei ole sulokasta.

Samanaikainen loikka ylös ja piruetti. Ja mikä tömäys, kun Pentu laskeutuu loikastaan alas. Oih. Miten rahvaanomaista. Ei minkäänlaista siroutta ja herkkyyttä.

Se näyttääkin aivan mahdottomalta. Jos hypätään, hypätään korkeutta. Ja piruetti taas kuuluu tanssiin. Niitä ei sovi yhdistää. Ei, vaikka Pentu väittää sitä moderniksi tanssiksi.

En ole koskaan pitänyt muutoksista. Ennen oli paremmin. Tanssi oli tanssia ja urheilu urheilua. I Mimmi I, aionkin heti huomenna käydä terassiltani määräämässä, että valtakunnassani on lupa tanssia vain sulokkaasti.

Eikä koikkeloida.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat