Väitetään, ettei ideologisesti työtön haluakaan töihin. Se on karkeasti ja väärin yleistetty. Meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja osa vasta valmistelee asemalle lähtöään. Tosin eihän niistä junistakaan nykyään enää tiedä, kulkevatko ja jos, niin mihin aikaan. Henkilökuntapulan väittävät piinaavan. Hyvät tyypit vasta hakusessa? Tavalliset älkööt vaivautuko, hei.

Näillä vuosirenkailla on kokemusta ehtinyt kertyä työstä ja sen viereltä. Viimeksi mainittu tuli pyytämättä. Ja yleensä sen, mitä teen, teen täysillä ja tehokkaasti. Siksikö työttömyydestäkin tuli kokemusta reippaasti kertayrittämällä?

Voisin esiintyä pitkäaikaistyöttömyyden kokemusasiantuntijana. Ja teenkin niin. Vaahtoan täällä niidenkin puolesta, jotka vaikenevat. Jotkut eivät halua. Jotkut eivät jaksa. Vaahdota.

Toisia ei oikeastaan kiinnosta. Koska ne on vaan ne jotkut muut, joille sellaista tapahtuu.

Silti. Ja siksi.

Rutisen päätöksistä ja toimenpiteistä, joita tulee vastaan työelämän reunamilla. Reunallahan tässä ollaan. Kallion viistolla pinnalla. Allina kalliolla.

Kun ei ole kokonaan työtön, muttei kokoaikaisesti työssäkään. Byrokratia on kankeaa eikä maalaisjärkeä saa käyttää. Koska voimassa oleva laki. Kertoi TE-toimiston virkailija. Samoihin lakipykäliin vedotaan työttömyyskassassa.

Jo nyt saadakseni palkkaa, kirjaan työaikani viiden minuutin tarkkuudella. Sekä järjestelmään että käsin kalenteriin. Sellaiseen paperiseen. Noh. Se on ihan itselleni myöhempään käyttöön. Järjestelmään kirjaan lisäksi mitä eri tehtäviä teen kulloisellakin aikavälillä. Joka päivä.

Lisätyöstä teen kaksi kertaa kuukaudessa ilmoitukset kahtena eri tiedostona. Liitteeksi vielä erikseen järjestelmästä työaikaraportti, mikä näyttää puutaheinää. Mutta se on oltava. Vasta sitten se osa palkastani lähtee hyväksyntäkierrokselle. Ihan totta, kierrokselle. Ei riitä yksi puumerkki. Sen verran isot tulot on kyseessä. Hah.

Millä tarkkuudella sinä raportoit työstäsi? Että saat palkkasi?

Teen näistä työaikakirjauksista vielä toisinnon minuuttien tarkkuudella työttömyyskassaan. Tässä kohtaa astuu kuvaan paperikalenteri, josta tarkistan ne tunnit ja minuutit. Taas. Palkkatodistukset haen ensin järjestelmästä, nimeän, tallennan, lähetän kotikoneelle, nimeän, tallennan, nimeän vielä uudelleen ja toimitan edelleen liiton kassaan. Joka kuukausi. Maksan jäsenmaksuni. Että olen oikeutettu ansioturvaan.

Vai olenko? Saan erilaisia päätöksiä. Joka kuukausi.

Mitä pienemmät tulot, sitä tarkemmin pitää työaikaa raportoida ja todistella. Jännä juttu.

Vaikka teen osan työstä toisessa kaupungissa, en ole oikeutettu työmatkakorvauksiin. Koska teen sitä vain satunnaisesti. Koska omavastuu. Tulkitseeko verottaja minut työttömäksi vai työlliseksi? Työllisyyttä edistävän koulutuksen ajalta voi saada lyhyeltäkin ajalta matkakorvauksia. Mutta entä työllisyyttä edistävän työllisyyden ajalta?! Hmmm. Byrokratia on.

Yleistäen ideologisesti työtön ei siis mene töihin, koska kokee työn turhaksi tai se ei kannata taloudellisesti.

En ole aina ihan varma työni mielekkyydestä. Siitäkään, onko tämä kaiken ylenmääräisen raportoinnin väärtti. Eikä se taida olla taloudellisesti kovin kannattavaa.

Näin ollen Allin rautaista logiikkaa käyttäen: saatankin olla vain ideologisesti työllinen.

Heh-he.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat