Matkustaminen on taitolaji.  Otetaan ensin malliksi dösä, busa, bussi, linja-auto, nysse. Rakas kulkupeli. Monta nimeä.

Ihan alkajaisiksi pitää tietää, miten ilmoittautua kuljettajalle. Pitääkö vilkuttaa, huiskuttaa, näyttää korttia vai keskisormea – että auto pysähtyy siihen oikealle pysäkille.

Seuraavaksi pitää osata käyttää lippuautomaattia. Jälleen saattaa käydä mielessä näyttää keskisormea, kun automaatin toiminnot on lopulta käyty läpi. Voi myös vilauttaa käteen kiinni kasvanutta luuria ja siinä olevaa mobiililippua – jos sovellus sattuu toimimaan. Rahaakin saa yrittää tarjota kuljettajalle. Vielä. Vaan ei varmaan enää kauaa.

Kertalippuja on tulossa myyntiin kauppoihin ja kioskeihin. Asemien lähellä on kuulemma aina kauppa tai kioski. Ei muuten ole. Epäselväksi on myös jäänyt, miten ne liput leimataan, kun leimauskoneita ei enää palauteta käyttöön. Kuljettajaa ei saa häiritä, ainakaan sporassa. Pitääkö olla joku sovellus luurissa, millä aktivoi sen pahvilipun? Tai jotain? Sääliksi käy turisteja.

Palataan dösään. Maksujupakan jälkeen on lupa astua kuljettajan ohi. Seuraavaksi pitää osata tulkita kanssamatkustajia. Onko vakiasiakkaita? Heillä on omat paikat. Niille ei saa satunnainen matkustaja mennä. Dösässä ei ole soveliasta puhua. Ainakaan vieraille, niille toisille samaan suuntaan matkustaville. Ei sanota ääneen, että 'jospa viereesi istuisin' tai 'saanko poistua'. On parempia tapoja ilmoittaa. Kiinteä tuijotus vieruskaverin ohimoon. Ääntä saa käyttää korkeintaan rykäisyn verran.

Matkan aikana miehet eivät saa vilvoitella sukukalleuksiaan manspreading-tyyliin. Reidet yhteen, mies! Naiset eivät saa asetella laukkuaan siihen viereiselle istuimelle. Vaikka kanssamatkustajia olisi vain pari. Sen väskynhän saa nostetuksi syliin. SITTEN, KUN istuimet alkavat käydä vähiin. Joku oli kuulemma kerran kysynyt, paljonko laukku oli maksanut paikastaan.

Kerran minä makuutin olkalaukkuani mielenosoituksellisesti penkillä vieressäni. Koko matkan. Olin maksanut myös sille matkan. Tämä tapahtui tosin junassa. Lippuautomaatti teki omiaan ja otti matkakortilta 2 maksua. Konduktööri nauroi vahingoniloisesti ja neuvoi ottamaan yhteyttä HSL:n lipputoimistoon. Sinne Helsingin päähän, Rautatieasemalle.

Junamatkailukin alkaa olla seikkailulaji siinä missä Amazing Race –kisan kaupunkiseikkailut.

Matkalippujen myynti päättyy HSL:n lähijunissa 19.6. Tilalle tulee automaatit asemille. Tai nyt ens alkuun parin viikon ajan asemilla päivystää lipunmyyjiä.. .kun automaatteja ei yllättäen riittänyt kaikille asemille. Nerokasta.

Junissa kulkevat samat konduktöörit kuin ennenkin. Eivät vain enää myy lippuja. Edes tämän kahden viikon ajan, kun odotellaan niitä puuttuvia automaatteja. Ei. Oppivatpa olemaan, matkustajat. EX-lipunleikkaajat neuvovat mummot, mammat, papat ja turistit seuraavalla asemalla laiturille ostamaan lippua automaatista. Ja odottamaan seuraavaa junaa? VR onkin ollut jo pitkään luotettava aikatauluissaan. Seuraava juna kyllä tulee. Ei vain tiedetä, milloin!

Yksityisautoilua pitäisi vähentää. Niin varmaan. Sitten, kun VR saa aikataulunsa ja HSL automaattinsa toimimaan, voivat alkaa odotella. Seuraava matkustaja kyllä tulee. Ei vain tiedetä, milloin!

Kommentit (6)

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015

Niin totta! Joka kerta pääkaupungissa hortoillessani ja julkisiin kulkupeleihin harhautuessani tunnen itseni Suomen Törpöimmäksi Matkustajaksi. En ikinä osaa ilmaista kyytiinmenoaiettani oikein, en osaa maksaa oikein - enkä näköjään osaa istuakaan oikein (laukku....). Kotiuduin juuri Santorinilta, missä oli ihastuttavan helppoa matkustaa julkisilla: joka bussissa oli rahastaja! Istuin penkille ja odotin palvelua. Eikä haitannut, oliko raha juuri sopiva vai isompaa sorttia. Helppoa ja mukavaa. Muistanpa vielä ajan, kun Suomessakin oli rahastajat (toiveammattini lapsuudessa)....

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat