Ei se lähtö nyt niiiin aikainen ollut, että olisi pitänyt kiireellä kentälle lähteä. Kun vielä asutaan kentän lähellä. On kuski omasta takaa. Ovelta ovelle.

Vaan ei. Kun matkaseurana on tuore eläkeläinen, jolla on yhä kiire kaikkialle. Ettei jouduta ruuhkaan. Eikä jonottamaan.

Ei ole tuohon ikään oppinut, kuinka joka tapauksessa jossain joutuu välillä odottelemaan. Vaikka miten hyvissä ajoin menisi.

Noh. Aikaa oli siis runsaasti.

Mutta. Olinpa ovela – etsiydyin munien äärelle. Niiden hiljaisten.

Ja hah.

Yritin olla tosi ovela. Etsiydyin lopulta siihen tilan etuosaan. Jätin jalkani näkyviin. Ken ovelta käy, niin näkisi oitis, että täällä on, hei, muitakin.

Ja hahaha.

Jokainen tulija hihkaisi yllättyneenä ’Ai, täällä on näitä!. Mitä ne nyt oli! Nii just. Niitä munia! Täällä voi, kato, nukkua!’

Ja keskustelu käytiin tietenkin täyteen ääneen. Viimeiseen huutomerkkiin asti.

Oli seurue, joka tuli rupattelemaan siihen vierelle. Pois siitä lähtöaulasta. Taisi olla salaisuuksia.

Oli myös mieshenkilö, joka luuli tilaa kai puhelinkopiksi. Aika tilava sellaiseksi. Siis se koko alue. Olisi mennyt siihen yhteen munaan pulisemaan. Vaan ei. Nyt me muutkin tiedämme hänen kuulumisensa.

Tästä munalla matkaan - kokemuksesta esitänkin toiveen:  Jospa siellä olisi jo vähän etäämmällä kyltti, jossa pyydettäisiin huomaavaisesti keventämään äänenkorkeutta. Ihan niin monella kielellä kuin ikinä halutaan.

Tai sitten ihan vain yksi emoji kehiin. Olisi niin iisii.

Kommentit (6)

Kati's way blogi
Liittynyt7.4.2016
1/6 | 

Se on muuten jännä, että niin monella on tilannetaju ihan hukassa nykyään. Ei ymmärretä ilman kylttiä olla hissukseen. Kuopion matkalla joku mies hyppäsi Tikkurilasta junaan ja soitti sen jälkeen koko suvun läpi, kuinka €&%"#(  ja &%¤#(/ ja //%% se Tikkurilan asema on sekava ja kuinka H #%¤%¤%.n kylmä siellä on.  Sama litania uudelleen ja uudelleen, kunnes nukahti.  Sitä järkyttävän kovaa kuorsausta oli sentään vähän mukavampi kuunnella loppumatka, kun itse yritin keskittyä kirjoittamiseen.

Elämä on. :) Ja hyvää matkaa!!!

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Nii-i. Tämmösiä hölöttäjiä meistä tuppisuista on tullut. Vaikka onhan se onnikin, että meitä on niin moneen junaan menijöitä. Ja vielä niitä asemallekin jääviä pulisijoita.

Ei oo ainakaan tylsää, kun seurailee muiden tapoja - joskus tavattomuuttakin. Kaikkihan me joskus unohdetaan ympäröivä maailma.

Kiitos! Matka oli. :)

Kati's way blogi
Liittynyt7.4.2016

No se on kyllä totta. Ja oikeastaan oon itse niin usein se kovinta meteliä pitävä, että en ehkä ole paras ihminen ketään tuomitsemaan. ??

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Tuomita onkin kauhean jyrkkä sana. Sitä kannattaakin vältellä. Mutta huomioita ympäristöstä voi ja SAA tehdä. Niistähän meidän bloggareiden kirjoitukset yleensä syntyvätkin. Huomioista. Ihmisten käytöksen seurailusta. Ja kun välillä muistaa vilkaista peiliin - niin omastakin tavasta olla ihminen. Iloa havainnointiin ja kirjoitteluun edelleen! Meille kaikille blogiyhteisössä. :)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015
2/6 | 

Mun suosikki oli se rouva, joka kerran junassa juoruili kaikki kuulumisensa (veljen vaimo oli varmaan narsisti tai ainakin hyvin hankala ihminen rouvan mielestä!) ja lakkasi samalla kynsiään. Kynsilakan haju levisi junavaunussa samalla kun kaikki rouvan kuulumisetkin. Jestas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat