Heräsin tänään aamuneljältä. Nukkumatti otti taas ritolat. Roisto. Kuka se Ritola muuten on? Siitä joskus toiste. Ehkä.

Liian aikainen aamu. Toiset laskee lampaita. Ei toimi mulla. Huomasin laskevani autoja. Mitäs niitä onkaan ollut?

On varmaan käynyt jo aiemmista teksteistä ilmi, että oon materialisti. Kiinnyn esineisiin. Kamaa kertyy nurkkiin. Se on tosin todistetusti geeneissä periytyvä ominaisuus. Ei siis mun syytä. Ollenkaan.

Onkin onnellista, että autot on kalliita. Niiden määrä on pysynyt jossain rajoissa. Kerrallaan. No nii. Siinä se osa-aikatyötön vuoroin itkee rahattomuutta ja sitten leveilee autoillaan. Ettäs kehtaa.

Eipä mennä siihen osioon tällä kertaa.

Se kiintymys autoon. Kulloisenkin ajopelin kanssa on syntynyt jonkinlainen suhde. Toiset tottelivat nöyrästi, toiset eivät istuneet käteen oikein mitenkään. Tai siis eivät osuneet parkkiruutuun. Sanotaan näin. Omapäisiä olivat jotkut niistä.

Mutta siihen saamarin peltilootaankin voi tosiaan kiintyä. On muutaman kerran pitänyt silittää kevyesti konepeltiä hyvästeiksi. Hyviä kilometrejä edelleen, hei!

Muutaman kerran. Joo-o. Listasin kotitalouden autot.

23. Jestas. Muistinko kaikki?

Olenko asunut autokaupassa? Melkein.

Oon tainnut melkein kaikilla ajellakin. Oli aikoja, kun ajokilometrejä tuli vain kesäisin ja vain muutama sata per vuosi. Sitten on tullut vuosia, kun mittarinlukema on kasvanut tuhansilla. Kesän paahteessa ja talven tuiskuissa.

Pitääkö niitä koko ajan vaihtaa? En muista, että kaupoilla olisi netonnut. Joskus oon tyrmännyt tarjokkaan. Lasikatollinen auto. Turhake. Autoillessa katsotaan tietä, ei taivasta. On tosin tullut ajeltua ilman kattoakin. Onneksi silloin, kun olin nätti ja notkea. Nyt enää vain nättinä en tyylipuhtaasti pääsisi matalaan autoon kuin sieltä ylöskään. Hehee.

Autoilijaa musta ei silti koskaan tule. Isot väylät kierrän. Tai jätän menemättä, jos kiertotietä ei muka löydy. Huolto on pelannut viime aikoihin asti. Vasta viime vuosina on pitänyt välillä kurvata bensikselle. Pissapoika kuin öljytikut ovat aika vieraita. Konepellin avaaminenkin – mistäs vivusta se tässä ajokissa olikaan?

Ihan totta. Jokaisessa autossa on vähän eri vipstaakit. Ja sitten pitää joka kerta ajatuksen kanssa katsoa, mites päin nää viikset ja nupit taas toimiikaan. Ei niitä muista! Elämässä on niin paljon muuta tärkeämpääkin muistettavaa. Eikö?!

Tiedätkö, mistä tunnistaa naisautoilijan?

 

Just.

Pitäisikö olla erikseen ajokengät?

Miten sinä, naisautoilija, olet ratkaissut asian - vai onko mulla vain niin raskas kaasujalka?! ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat