Kun henkinen byrokraatti mussa pääsi karkaamaan:

Suomen valtion kaiken kattavan yhteiskunnallisen ja inhimillisen toiminnan numeraalisen, graafisesti diagrammein sekä sanallisesti ilmaistavan digitaalisessa sovellusympäristössä julkaistavan tilastollisen informaation aikaansaamiseksi perustetun palvelukokonaisuuden tiedonhankintaa tukevan toimialayksikön pääkaupunkiseudun toimialueen palveluyksikön asiakasrajapinnan kenttäkeruuyksilö.

Siis mikä?

Niin se kai pitäisi nykykäytännön mukaan ilmaista. Jos on tarkoitus seurata, mitä isot edellä. Pääkaupunki Helsinki ainakin on poistamassa virastot ja ne muuttuvat toimialayksiköiksi. Virasto on historiallinen termi. Ettäs tiedät.

Haluttiin korostaa asiakaslähtöisyyttä, hei! Siksi palvelukonsepti kehiin. Se on niin helposti lähestyttävää. Termit simppeliäkin simppelimpiä.

Ja SIKSI Hesarin artikkelin otsikko oli neljä riviä pitkä. Siinä oli vain yksi termi. Niin iisii. Kaupungin palveluksessa olevan henkilön ammattinimike. Oikeasti. Ja tämä on mennyt läpi kaikkien tarvittavien instanssien. Oikeasti.

Onko varma, ettei ollut alkujaan aprillipila – joku vain ei älynnyt ja läppäsi leiman lomakkeeseen hyväksynnän merkiksi. Ihan oikeasti?!

Varmaan laitoskin on historiallinen termi. Siksi ehkä valtiollakin halutaan myös profiloitua palveluntuottajiksi. Lähestyä palvelufunktion kautta kansalaisia ja siis selkiyttää toimialakehystään.

Jos, niin tuo yllä oleva – jotain sellaista lienee ammattinimikkeeni tulevaisuudessa. 

Ihihihiiii.

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat