Syksyllä valmisteltiin pihaa talvea kohti. Ehdin leikata alas kukkapenkit ja saatiin osa aidoista siistityksi ja risut silputuksi. Haravointia vain vähän. Koska lehtikarike on ravinnetta, ei pelkkää roskaa.

Omenatkin tuli kerätyksi - paitsi ne, jotka jätin rastaille. Väärin tehty. Niitä ei olisi saanut jättää. Koska rotat, nuo kaikkiruokaiset roikaleet! Jätinpä silti. Tähän mennessä oon nähnyt pensaan juurella vain harakoiden ja rastaiden jälkiä. En rottien.

Vaan syksyllä ilta ehti ennen pihakalusteiden peittelyä.

Tuli sade. Tuli uusi sade. Ja jälleen sade. Ja sade jatkui.

Ei tullutkaan enää kalusteita kuivaavaa keliä.

Tuli päälle lumi.

Tulikin talvi.

Pysyisipä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat