Muistan kouluvuosilta, kuinka paikallisen terveysaseman tädit hymähtelivät ääneen nähdessään ryhmämme saapuvan kahvilaan.

Oli tapana käydä pidemmällä välkällä Teräsvaarissa – siinä terveysaseman kahvilassa. Siellä oli jukeboxikin.

Tätien hymähtelyn sai aikaan se, että mulla oli kaulassa tuo kuvan piiiitkä kaulaliina, takin taskussa lankakerä ja kaulaliinassa kiinni sekä se lanka että puikot. Joojoo.

Tosi kätevää. Oli. Työ eteni huomaamatta. Ja tuote oli käytössä jo valmistusvaiheessa.

Tätien mielestä se oli outoa.

Nykyisin se on trendikästä. Neuloa tai virkata ihan missä vain.

Hei, muutama vuosikymmen siinä välissä piti kulua. Ja ainakin yksi sukupolvi poikapentuja, jotka neuloivat tai virkkasivat pipoja, jopa julkisissa kulkuvälineissä!

Muistan myös ajan, kun tytär tahtoi ehdottomasti lähteä päiväkotiin hame JA legginsit päällä. Vaikka miten yritin selittää, että joko hame TAI housut.

Ei ei ei. Sinne meni. Lahkeet helman alta vilkkuen.

Ja taas tädit pyörittelivät silmiään.

Vaan mikä on muodikasta nykyisin, ollut jo vuosia?

Oletko sinä ollut se outo ja erilainen? Aikaasi edellä?

 

Ps. Se Teräsvaarin jukeboxi – löysin sen pari vuotta sitten samaisesta rakennuksesta käydessäni verenluovutuksessa.

Oli raasu joutunut kellarin perukoille. Pistoke irti vedettynä. Hylättynä. Se, jos mikä on väärin. Eikö?!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat