Saanko esitellä - pian yhtä outo muisto kuin puhelinkioski - tämäkin erikoinen esine katunäkymässä.

 

 

Posti toi laskun, jonka päiväys oli jostain viikon takaa. Maksu vain ei ehdi perille ajoissa, koska se olisi pitänyt toimittaa edelleen pankkiin. Kirjeitse.

Voiko yksi taho muuttaa sääntöjä keskenään muiden osapuolten kustannuksella? Yksinkertaisesti vain ilmoitetaan jakelun hidastuvan ja sillä selvä. Maksa lisää, kurja kuluttaja, jos haluat postisi kulkevan.

Miksi, voi miksi Posti ei voinut keskittyä ydintehtäväänsä ja jättää ne nurmikot, lapset ja vanhukset asiantuntijoiden hoidettaviksi?

Putiikki työntää väkeään pihalle sitä voimallisemmin, mitä enemmän kirjepostin määrä hiipuu. Ja väheneehän se, kun ei se vähäinenkään kulje kohtuuajassa perille. Milloin viimeksi olet odottanut peruspostia viikon?

Luurityön lisäksi lähestyn kansalaisia kirjeitse. Sillai vanhanaikaisesti paperisella kirjeellä, aika usein jopa käsin kirjoitetuin osoitetiedoin. Tästä käsinkirjoittelusta joskus toiste, hei.

Usein saan kuulla, ettei kirjettä ole nähty. Syitä on erilaisia. Moni on sitä mieltä, että laatikoihin tulee vain roskapostia. Koska kaikki TÄRKEÄ liikkuu sähköisesti? Kellään ole mitään ongelmia selata asiaviestejä sähköisen roskapostin seasta?

Marhailuillani näen täyteen sullottuja postilaatikoita. Tälläkin viikolla kuulin, ettei oltu käyty postilaatikolla aikoihin. Hän sai kirjeeni tuplana. Onnekas.

Siis, koska kuitenkin tunnistaa vielä postilaatikon. Ja siis, koska molemmat kirjeet päätyivät perille. Ei sekään ole itsestäänselvää. Kai kumpikaan?

Ite oon varmaan vaan niin utelias, että käyn postilaatikolla säännöllisesti. Ja raapaisen kirjeen kuin kirjeen - siis paperisen - auki, vaikka vain vilkaistakseni. Ei tunnu vaivalloiselta.

Oli aika, kun lähetys oli perillä seuraavana päivänä.

Ainakin ennen toista maailmansotaa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat