Ehtoolehtolaiset ovat palanneet palvelutaloonsa. Vapaaehtoiset tupsahtavat pelastamaan syntisiä, mutta hoivaa ei tipu. Henkilökuntaa ei enää ole. Se on korvattu älyllä!

Älyseinä herättää uuteen päivään ja vaatii leikkimään kanssaan. Kuka on sanonut, että vanhukset haluavat leikkiä kuin lapset? Tai ilahtuvat värikkäistä otuksista?

Robotit siivoavat. Vihivaunu jakaa lääkkeet. Ruoka tulostetaan. Tuolijumppa on korvattu konsolipelisalilla. Lääkärin tavoittaa etänä.

Ehtoolehtolaiset kuitenkin totuttelevat tätäpäivää -menoon. Onko oudompaa seuralaista kuin tunteeton kone? No, ehkä kone, joka alkaa niiskuttaa saatuaan potkun kylkeensä?

Anna-Liisan mielestä kuolemaakin kummempaa ja surullista on possessiivisuffiksin katoaminen suomen kielestä.

Ei hän tainnut ilahtua siitäkään, että Kielitoimisto on antanut luvan käyttää muotoa alkaa tekemään yhtä lailla kuin sitä ainoaa ja oikeaa, alkaa tehdä.

Äidinkielen opettajana kaimani silti viehättyy kielen muuttumisesta ja monimuotoisuudesta. Maailma muuttuu, toiset sopeutuvat. Toiset eivät.

Onpa loistava mielikuvitus Minna Lindgrenillä. Uusia tuotoksia odotellen.

Mutta mitä pitäisi ajatella noista googlettamalla löytyneistä otsikoista?

Mitähän?!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat