Eikö vaan olekin kätevää, kun ei enää tarvitse etsiä taskusta kolikoita. Mikä tahansa sirukortti kelpaa. Että on iisii.

Tavoilleni uskollisena katselen epäilevästi kauppakeskuksen kaappirivistöjä. Mistä sen nyt sitten näkee, mikä kaapeista on vapaa? Kun ei se avain roiku ovessa? Pienestä ikkunasta voi kurkkia, näkyykö kanssakulkijain nyssyköitä, reppuja taikka laukkuja. Hmph. En tykkää.

Kömpelömpisorminen saakin oivan sormijumpan yrittäessään avata ovea. Onnelliset vanhukset koukkusormineen. Eihän sitä kotioloissa tulisikaan tehdyksi. Onpa kätevästi yhdistetty jumppa ostosreissuun. Soteuudistusta tämäkin?

Kas noin. Reppu kaappiin. Ovi kiinni. Kortin vilautus. Sähkölukko surahtaa vaimeasti.

Tavoilleni uskollisena epäilen tekniikan toimivuutta ja haluan varmistaa kaapin myös aukeavan.

 

Haha! Mä niin tiesin tämän!!!

Eihän se. Vaikka miten kuulostelen, ei surahda lukko uudestaan. Vaikka miten eri tavoin esittelen korttiani. Vilahtaa siinä keskisormi, jos vielä muutama ärräpääkin suupielestä. Vaan eipä aukea. On taaperrettava infoon hakemaan apua. Onneksi ei ole jonoa. Työaikaa tiskin molemmin puolin.

"Juu. Niillä on sellaisia oikkuja joskus. Vartija tulee kohta."

Odottelen. Työaika kuluu. Siispä sinäkin, lukijani, maksat tästä lystistä veroeuroina!

Kahden vartijan voimin tullaan haastattelemaan. Tiukkailmeisesti. "Mikä kaappi, mitä sisällä, minkälainen" - kysymykset singahtavat.

Hetkinen. Hei! Älä kuule mulle yhtään ala. MINÄ kyllä tunnen haastattelijain metkut. Haha.

Takavarikoitu omaisuuteni vapautetaan karanteenistaan. Nappaan repun oitis tiukkaan syleilyyn. Kyselen samalla, olisiko kuitenkin ehkä mahdollisesti unohtunut jonnekin nurkkaan sellainen tavallinen avainkaappi? Sellainen, jota saa ruokkia kolikoilla? Sellainen, jonka avaimenperänä roikkuu vaikka muovilapio tai sählypallo? Sellainen toimivuudeltaan takuuvarma?

"Juueiole. Kaikki on näitä uusia. Kyllähän nämä tosin joskus oikuttelevat."

Hmph. Vien reppuni takaisin autoon odottamaan.

Happamia, sanoi sadun kettu pihlajanmarjoista.

Happamia ovat, joskus jo syntyessään oivalliset, hienot, uudet, upeat, kertakaikkisen kätevät digiälyetäsirusovellukset, sanoo tämä kettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat