Tiedätkö, mitä tarkoittaa 0-tuntisopimus? Aika moni ei tiedä – ei ole kuullutkaan.

0-tuntisopimuksella työnantaja ei sitoudu takaamaan minimityöaikaa per viikko. Eikä siten myöskään minimituloja. Tai ylipäätään tuloja. Siksi työntekijällä olisi oltava jokin suunnitelma b.

Käytännössä taskussani on tuollainen 0-soppari. Valtiolla. Siis sinäkin siellä, lukijani, osallistut palkkakustannuksiini. Siis silloin, kun työaikaa kertyy. Mietipä sitä.

Ruinaan sitten roposia myös ammattiliitoltani. Muilta työssäkäyviltä. Ettäs kehtaan.

Samaan aikaan toisaalla valtionhallinnossa ollaan sitä mieltä, että on ihan oikeus ja kohtuus, että kaikenlaiset aktivointitoimenpiteet kohdistuvat myös meihin, tällaisiin työtä kaikin! keinoin vieroksuviin tallaajiin.

Ihan totta. Oli Alli pyllähtää pyrstölleen liiton kirjettä tavatessa, jossa kerrottiin riittävästä aktivoitumisesta ensimmäisen tarkastelujakson aikana. Hei, kiitos ilmoituksesta. Enpä olisi itse älynnyt olleeni. Aktiivinen. Luulin, että töissä. Ja tämähän tapahtui A1-mallin tultua voimaan.

Vaan ei. Tuntiduunarina oon samalla myös osa-aikatyötön. Siinä se. Eläköön byrokratia.

Entä kun se A2 pamahtaa päälle?

Omaehtoista työnhakua? Hei, mitä muuta se tähän asti on ollut!? Ikään kuin työnhakijat olisivat tähän asti odottaneet kädet ristissä työtarjouksia? Luuleeko joku oikeasti, että kautta aikain ihmiset olisivat työllistyneet ainoastaan TE-toimistojen ansiosta? Työtarjouksia on mennyt ihan hasardisti joillekin useasti, toisille ei milloinkaan. Kuinka monta tällä menetelmällä työllistynyttä sinä tunnet?

Sitä oon pienesti pohtinut, että millaista työtä tässä sitten hakisi yhtä paikkaa per viikko? Ettei paukkuisi huomautukset, sanktiot ynnä muut karenssit. Kun kaikille ei riitä edes osa-aikatyötä, niin miten sitten kokoaikaista?

Oon työtön yleensä vain arkipyhinä ja viikonloppuina. Niin ja sitten pitkin päivää – aina silloin, kun en tee työtä. Vaikka lounas- tai kahvitauollahan sitä voisi tehdä jotain muuta työtä. Tai jotenkin niin? Kuka nyt taukoja tarvitsisi?

Ihan totta. Lisäropoja saadakseni jokaiselle viikonpäivälle on oltava jokin merkintä. Arkisin työtunteja kertyy miten milloinkin. Tuntityössähän palkka kertyy vain tehdyiltä tunneilta. Arkipyhät ynnä muut ”työtön” -hetket tarkoittavat tuntiduunarille nollaa euroa. Se ei taida kaupan kassalla maksuksi kelvata?

Kun entisessä elämässä työnantajaa ei kiinnostanut työpanokseni lainkaan eikä nykyinenkään lupaa täyttä viikkoa, niin että onko niitä sellaisia työnantajia, jotka nyt ykskaks arvostaisivat työtäni maksamalla jopa viikonloppu- ja pyhälisiä?

Mutta että sitten muun ajan olisi siinä toisessa osa-aikatyössä. Entä milloin sitä sitten olisi pois töistä? Vaan ei kai sekään kaikille kuulu. Tai jotenkin niin? Kuka nyt vapaata tarvitsisi?

Ja muuten. Maksan yhteisiä veroeuroja siinä missä muutkin työssäkäyvät. Jäsenmaksunkin maksan. Joka kuukausi. Eivätkä ne ole 0-euroja.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat