No niin siinä taas seisoo.

Syykin on kerrottu.

Enpä olisi uskonut enää työurallani näkeväni.

Olen ansainnut liikaa. L-i-i-k-a-a!?

Ihhi-hi.

Osa-aikaisena ei täysiä viikkotunteja tule. Ei edes kahta tehtävää hoidellessa.

Mutta liika on liikaa.

Ihhi-hi.

On olemassa sellaisia sopeutumiseläkkeitä, joihin ei mikään leikkuri pysty. Vaan minäpä oon mennyt tienaamaan yhden kalenterikuukauden aikana liikaa. Vajailla työtunneilla?

Taidan joutua pian jo maksamaan työssäkäynnistäni.

Jaaniin. Niinhän mä teen jo nytkin. Jäsenmaksuina.

Miksihän?

Ihhi-hi. Ihhi-hi. Ihhi-hiiiiiiiiiiiiiiii-h.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat