Ihan ehtaa 70-lukua edustavat nuo punaiset portaat kellariin. Tai siis sieltä ylös - ja takaisin alas. Josta pääsee pihalle.

Sieltä pihalta takaisin sisälle pääsee näitä portaita pitkin. Tai siis terassille asti. Ja sieltä vielä pari porrasta kuistille.

Eteisestä matka jatkuu korkeuksiin. Työmatkani koostuu näistä yläkerran portaista - niitä on kolmetoista. Laskin ihan itse. :)

Kuvan alakulman korva kuuluu Maisalle. Linssilude. Kuten emäntänsä. Hehee.

Ettei kävisi yksitoikkoiseksi porrasjumppa, käyn välillä ramppaamassa muidenkin portaissa, joskus pihoilla, toisinaan rappukäytävissä.

Kun illalla vajoan sohvalle, olen tyytyväinen, että hyötyliikuntaa tulee ihan väkisin joka päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat