Kukat kukkivat runsaina. Nurmi on tasainen vihreä matto. Polut risteilevät ja pihapuista kuuluu linnunlaulu. Jossain solisee vesi. Pihakeinu kutsuu istumaan.

Nainen huoliteltuna kukkahatussaan astelee kevyesti pihapolkua ruusupensaan ruusuihin sävytetyssä asussaan, hiukset kauniisti, kynnet lakattuina, ruusukuppi kädessään.

Sellaisia unelmia meille tarjoillaan töllössä ja lehdissä.

Juuh.

Maaseudulla luonto on lähellä. Ja ottaa elintilansa.

Oikeasti pihapuut ja pensaat rehottavat ja kurkottavat oksiaan kohti kaikkia ilmansuuntia. Nurmi on matto. Märkä ja upottava.

Nurmen reuna-alueet kasvavat horsmaa ja kaikkea muuta noin puolitoista metriä korkeaa. Marjapensaisiin ei yllä, koska ympärillä on nokkosta läpitunkemattomana muurina.

Polut? On kai niitä täällä. Jossain.

Nainen kukkahatussaan... Hah.

Hiki päässä olen roiminut näitä nurkkia alkukesästä. Ei uskoisi, kun katson ympärilleni. Huoh.

Linnut kyllä laulavat. Ja siinä sivussa paskovat penkeille, keinuille ja pöydille. Minkä kerkiävät.

Pesin altaan kesäkuussa. Ei pysy kukkahattu päässä siinäkään hommassa.

Vesi siis solisee. Kyllä.

Tällä hetkellä altaasta pois.

Menin saunasta uimaan. Tai siis kastautumaan. Nanosekunniksi.

Kääk. Ei!

Mikä toi on?! Yyh. Ei. Voi ei. Miksi se on tossa?

Puolisko hymähtelee saunan terassilla. Taasko vaimo mielikuvittelee.

Huiskis. Olen ylhäällä altaasta. Yyh. Min en mee uimaan!

Lopulta puolisko suostuu tallustamaan altaalle. Ei usko, vaikka sanon.

On se se. Häntä suorana.

Yyh. Kintut jäykkänä. Koko otus.

Löylytauosta tuli hautajaiskeikka. Suppailussaan epäonninen supi päätyi kuusen juurelle. Sai hautakivenkin. Ei niinkään kunnioituksesta. Vaan ihan käytännön syistä.

Ei tee enää mieli veteen.

Tiedän, mitä teen ensi viikonloppuna.

Taas.

Puutarhaunelmat saavat odottaa.

 

ps. google väittää supikoiraa taitavaksi uimariksi. Poikkeus vahvistanee säännön. Hmph. Pitikö sen poikkeuksen juuri tänne tulla kokeilemaan taitojaan.

Kommentit (4)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat