Minuuttien tarkkuudella on taas mitattu. Kun on talvi menty pitkin mäkiä läpi tuulen ja hankien, hiki päässä väännetty tulosta. Tehty se, mihin on ollut keinot ja välineet.

Minuutit on muutettu prosenteiksi ja sillai kivoja kaavoja käyttäen mittaustulokseksi on saatu: melko hyvä.

Voi vitsi, mikä vitsi!

Nykytyöelämässä täydellisyyden tavoittelu on tyhmyyttä. Ei saa jäädä jumittamaan, katse seuraavaan etappiin ja menoksi. Kyllin hyvä riittää. Perfektionismi on pahe vailla vertaa.

Siksi elämä onkin opettanut huithapeliksi. Suljen silmäni - vedän henkeä ja jatkan.

Ja sitten arviointiasteikon ylimpänä seisoo: täydellinen.

Ihan oikeasti.

Kommenttikentässä voi nyt ilmoittautua, jos on ite sellainen!

Tai ei sittenkään - en usko satuihin.

Enkä ihan oikeudenmukaisuuteenkaan.

 Aika moni muuten uskoo. Tilastollisesti.

 

 

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat