Isä aina sanoikin, että ollaan pitkävihaista sukua. Ajattelin usein, että pilkunviilaajia ja muuten vaan herkkähipiäisiä ennemmin. Ei passaa yleistää, mutta kyllä - itsestäni löydän noita piirteitä. Aina vain, vaikka elämä on yrittänyt kulmia pyöristellä.

Ja taas voin ulkoistaa nuokin piirteet. Ei oo mun syytä, jos oon mikä oon. Geeneistä se johtuu. Synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Tutkittu juttu.

Joojoo.

Niin lääkärit kuin tippaiitat ovat kyselleet urheilutaustaani. Ihmettelen joka kerta, että voiko ne nuoruuden kilometrit vieläkin vaikuttaa?

Että lepotilassa sydän lompsahtelee h-i-t-a-a-s-e-e-n tahtiinsa. Ihan totta, varmistaakseni, että se ylipäätään lompsii, piti viskata välillä verenpainelääkkeet nurkkaan.

Jaaniin miksi paineita piti tasoitella? Noh. Ei ole hyväksi vanheneville putkistoille jatkuva paineiden vaihtelu. Tuli sekin todistetuksi vanhan talon vesijohdon kohdalla. Miksei siis ihmiselläkin joku mutka brakaa, kun tarpeeksi testataan?

Entisessä elämässä työ vaati veronsa. Kahdella jakkaralla istumisesta kuin muistakaan tuo-tuo-tuolileikeistä en niin tykännyt. Mitäs muista leikkejä niitä olikaan?

Kuka pelkää esimiestä. Viimeinen pari portista ulos. Heikoin lenkki varsinkin on ollut suosittu viime vuosina. Siinähän pelin juju on saada ensin ulos ne  oikeasti fiksummat. "Koska mä voin" tuumii saneeraaja ja pitelee omasta jakkarastaan kiinni.

Niin on työelämä kuin aikuisten hiekkalaatikko.

Mutta niin. Matala leposyke. Autonominen hermosto säätelee sitä. Se voi kertoa elimistön vireystilasta, että ihminen kokee tylsyyttä arjessa ja voi hakea jännitystä elämyksistä. Se voi kertoa myös äkkipikaisuudesta ja väkivaltaisuudesta.

Jaa. Eihän kaikki tutkimukset ihan satasella voikaan maaliin osua. Oon niin turvallisuushakuinen kuin ihmispolo vain voi olla.

Mutta lyhytpinnainen kylläkin oon. Ja pitkävihainen.

Kommentit (2)

Musta Hattara

Tarttis vaan pystyä elämään tasaisen turvallista elämää😝. Toisaalta hyvä,mutta toisinaan kaipaa vähän jännääkin😂,mut ei liikaa!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat