Huomaan edellä ajavan laittavan vilkun päälle samaan aikaan. Samaan suuntaan. Hiekkatie pölähtelee kuivuuttaan. Nousen autosta, nyökkäämme toisillemme. Kuin tuntisimme.

Kahvilan ovella käännyn hakeakseni autoon jääneen lompakon.

Hän haluaa tarjota. Enpä ala kinata.

Kesän ensimmäiset mansikat kakkupalan päällä - mahtava maku. Vie kielen. Ja melkein puhetaidonkin.

Pöytäkeskustelu kulkee hämäläisen verkkaisesti. Mitäs tässä. Lomalla. Toinen sanoo asuvansa nurkilla. Polku kulkee bensanhinnasta ja -tarjonnasta mansikanpoimintaan. Mistä kannatti tankata ja vielä bonukset päälle.

Kaukana pellolla näkyy mansikanpoimijoiden kumarat hahmot. Vielä ei taida olla "poimi itse" -aika. Enkä olisi mennytkään kykkimään, ostan rasiallisen kotiin viemisiksi.

Kahvien jälkeen kiertelen puodin puolella. Heilautan kättäni hänelle tervehdykseksi. Auto häviää mutkan taakse, hiekkatie rapisee auton renkaiden alla.

Ajan loppumatkan ajatuksissani. Kaarran lopulta tuttuun pihaan.

Hänkin on siellä.

Jälleen nousen autosta ja nyökkäämme. Kuin tuntisimme.

Puoliskoni ja mä.

Ollaan samalla matkalla. Edelleen.

Hehee!

Tällä kertaa kesäkahvila löytyi tien 53 varrelta. No se on se sama tie Hämeenlinnasta Padasjoelle kuin se kymppitiekin. Taitaa vain vaihtaa numeroa Tuulosen kohdalla. Eihän tässä pidemmälle kahvittelemaan jouda. Kaikkea muutakin pitäisi keritä.

Yhden pysähdyksen mutta kahden auton taktiikalla? Noh, se toinen piti poimia huollosta. Ei mansikka! - ku auto.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat