On pyöreitä päiviä, hulluja halpuutuksia ja mitä kaikkea! Milloin keltainen haamu huhuilee, toisinaan karvainen norsu kavereineen rynnii vastaan. Yrittävät kampittaa kaikki muut pienemmät läpykät.

Ne tarjoukset.

Kauppa kuin kauppa houkuttelee asiakkaitaan tarjouksilla.

Se on ihan kiva. Kun euroja ei ole liiaksi. Että saisi jonkun roposen säästetyksi. Muka.

Mitäs sitten, kun niitä tarjouksia on niin paljon, ettei niitä erota toisistaan?

Mitäs sitten, kun toisiaan muistuttavat tuotteet sijoitellaan vieretysten – ja vain se toinen on tarjouksessa?

Mitäs sitten, kun niitä tarjouksia ei viedä järjestelmiin? Miten niin nykyaikana ei kamppistarjoushintoja saada keskitetysti keskusliikkeiltä asti? Missä luuraa silloin uusi uljas digitalisaatio?!

Mitäs sitten, kun tarjousaika voi olla umpeutunut? Mutta läpykkä on silti hyllyssä paikallaan.

Mitäs sitten, kun huomaa vasta kotona, ettei se supertarjous toteutunutkaan?

Mitäs sitten?

Kun näin tapahtuu usein

asiakkaalle tulee väkisin tunne, että kauppias yrittää tuota noin niin, miten sen nyt sanoisi kauniisti ...johtaa harhaan?

Olisi sille toinenkin ilmaisu – sellainen kostea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat