Tänään on taas monta syytä tuulettaa lippua.

Ihan ensin tietysti Suomen luonnolle, tästä elokuun viimeisestä lauantaista toivotaan tulevan vakiintunut liputuspäivä. Sille siis.

Sata päivää sataan on se toinen hyvä syy. Hei. On se melkein. Laskuri sanoo 102 - sinne päin. Sitä odotellessa siis.

Venetsialaisetkin on tänään. Kuulemma. Vasta parina vuonna muistan kuulleeni moisista veneily- ja mökkikauden lopettajaisista.

Me kun ollaan tukevasti kuivalla maalla. Vene on. Kumollaan rannassa jo vuosia. Ja se toinen - se on tossa pihalla. Nääs.

Miksei silti sillekin. Ken mökkikautensa räiskeeseen halua lopettaa.

Koiria ne yleensä pelottaa. Ilotulitukset.

Meillä kausi on aina päätetty loukkujen asetteluun.

Jaajaa. Onko se sitten luonnon kunnioittamista?

Hei. Luonto on ihan jees. Kun se pysyy ulkona. Sisätiloihin en sitä halua.

Kukin tavallaan.

Mukavaa elokuista viikonloppua!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat