Maisa täss, moooiii!

Tiätsä, ku sammal o lämmintä ja toi mollikka lämmittää? Ei kuulu oikee mitää. Ei tapahdu oikee mitää. Tiätsä. Alkaa väsyttää.

Täss mä oon just heränny. Tykkäisitsä, ett sillo kuvataa? Just.

No kato, mä löysin tämmösii. Lempeä sano, ett se o joku idän sinililja tai joku kevätkukka kummiski. Nii no. Ollaaki citylomalla, Hämiksen itäisessä kaupunginosassa.

Oltii sillai chillisti vaa täss pihall, ku Luja alko yhtäkkii hoilata. Ett aurinko paistaa ja vettä sattaa – taitaa tulla kesä! Ite tykkään enempi kuivasta kesästä. Ett ei niinku satais.

Sitt kato, mä löysin tommosen. Onks toi sitt se idän muura-, muura-, hainen? Ai ei. No sitt se o varmaa se mc koppa-, mc koppa-, koppis! Ai ei sekää?

Lempeä sano, ett se o toi noi nii, lennä lennä leppis. Kevään eka! Eikä se oo mitää itää taikka länttä. Se o vaa leppis. Pirkko. Aijaa. Sitt se o varmaa tyttö. Niinku mäki, Maisa. Luja sanoo ain, ett mä oon N-Ä-T-T-I  T-Y-T-T-Ö. Nii just.

Illall me kuunneltii korvat höröll, ku ne lentävät – nii just, linnut, hoilas, vaikk oli jo pimeetä. Siell oli varmaa pöllöij tai jotai. Ei me keksitty, mitä muuta ne vois olla.

Lempeä muisti, ett tääll o tollane Laulava lintukirja. Siit vois tarkistaa, mikä lentävä tai siis niinku laulava se oli. Tiätsä.

Onkoha sellast kirjaa, miss ois erilaisii haukkuij - ett niinku tietäs, mikä haukku haukkuu, ku haukkuu. Tiätsä. Mä ainaski oon hyvä haukkuu. Mä oonki russeli. Mutt sitt Lempeä välill karjuu mulle, ett naama kii. Epist. Mun mielest. Ett ei sais puhuu, vaikk ois A-S-I-A-A. Tiätsä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat