On se niin. Eikä muuksi muutu.

Osa-aikaisena työntekijänä ansaitsen vähemmän palkkaa.

Tietysti. Koska työtunteja on vähemmän. Ja muutenkin. Noh, eipä siitä enempää.

Koska palkka on pieni, olen oikeutettu yhteiskunnan tukeen.

Tietysti. Koska Suomessa tehdään niin. Ketään ei jätetä?

Paitsi, jos karenssi.

Mitä tekee kansalainen, kun ihmetyttää ja kummastuttaa.

Menee nettiin.

Tietysti.

 

”Karenssia käytetään tukien leikkaamiseen, minkä tarkoituksena on taloudellisen sanktion tuottaminen, millä pyritään rankaisemaan etuuden saajaa siitä, ettei hän virkamiehen mielestä ole noudattanut lain päämäärää.

Karenssia karenssin nimisenä käytetään Suomessa työttömyyskorvauksien yhteydessä, jossa pisimmät karenssit vastaavat kahden kuukauden, 60 päivän, tuloja eli joissain tapauksissa 1/6 vuosituloista.

Karenssin perusteena on työttömyysturvalain mukainen työvoimapoliittinen lausunto, jonka antaa työ- ja elinkeinotoimiston työvoimalautakunta. Työvoimapoliittisesta lausunnosta ei saa työttömyysturvalain mukaan valittaa, mutta sen perusteella tehdystä päätöksestä saa valittaa sitten, kun päätös on annettu. EU pakotti Suomea muuttamaan karenssilainsäädäntöä, koska muissakaan EU-maissa ei ole karenssia ja Suomen karenssiohjeet olivat liian tiukkoja.” (Lainaus Wikipediasta)

”Karenssi tarkoittaa, että työnhakija menettää työttömyysetuuden määräaikaisesti, koska on menetellyt työvoimapoliittisesti moitittavalla tavalla. Lainsäädännössä karenssista käytetään termiä korvaukseton määräaika.” (Lainaus TE-toimiston sivuilta)

Just. Hei! Ihan oikeesti?!? Ehe. Kiitti tuosta. Kohottavaa luettavaa.

Olen nyt lausuntoja ja päätöksiä tavatessa tullut siihen tulokseen, että tässä se vasta kovan luokan roisto istuukin. Talouselämän ketkut ja kytkyt, ne on pikkutekijöitä rinnallani. Ja kuinka paljon kaltaisiani roistoja Suomeen mahtuukaan! Onko ihme, että maa on tässä jamassa?

Ansaitsen todellakin tuplakarenssini. Ensin Kelan, ja mitäs lähdin vaihtamaan etuuden maksajaa, myös liiton taholta. Sain siis sanktion. Taloudellisen sanktion. Rangaistuksen.

Jälleen. Ja jatkossakin. Aina 400 päivän jälkeen. Uudestaan ja uudestaan.

Työttömyyteni alussa oli karenssi. Vuonna 2013. Mitäs annoin potkia itseni pihalle! Oma moka!?

Tyhmempi voi luulla, että osa-aikaisesti työllistyminen on tuomittavampaa käytöstä kuin mikään muu. Parempi olisi olla vaikka kokonaan työtön.

NIINKÖ!?

Voi mua tyhmyriä, menin vielä vaihtamaan liittoakin. Olisi ollut parempi olla koskaan liittymättä.

Mihinkään.

Miten se olikaan. Laitonta ja moitittavaa toimintaa.

Ajattelin mennä tänäänkin. Ainakin muutamaksi tunniksi.

Ihan vaikka vaan piruuttani.

Koska mä voin.

Sorry vaan.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat