Äidillä ei ollut ajokorttia. Hän sanoi, että hankkii sen, kun autot ajavat itsestään. Eipä ehtinyt äiti sitä näkemään. Isä sen sijaan ajeli tyytyväisenä viimeiset vuotensa automaattivaihteisella autolla. Ajokortin voimassaolo oli kirjattu kesään 2017 asti, elonpäivät ehtyivät vain pari vuottaa aiemmin.

Mahdanko itse ehtiä huristella sellaisella ihan keskenään ajelevalla? Tarkoitan, että olisivatko ne hintaluokaltaan sellaisia jokamiehen/naisen saavutettavissa? Ajokorttini on voimassa vuoteen 2031.

Robotiikkaan päästään ottamaan lähituntumaa muutenkin. Työssäkäyvillä on jo sellaisia työ”kavereina”. Ei ajatus sinänsä oudolta tunnu. Oon keskustellut kaikenlaisten laitteiden, autojen ja tietokoneidenkin kanssa jo vuosikymmenet. Jutellut, kannustanut, rapsuttanut korvan takaakin. Jos oon oikein vaikean tehtävän mennyt antamaan. Helpottanut siten koneraasun tuskaa. Niin kuin työelämässä kuuluu auttaa. Tai no, kaikki ihmiset ei ehkä siitä korvanrapsutuksesta niin ilahdu.

Lehdestä luin, että pääkaupungissa terveyskeskusasiakkaat pääsevät pian tervehtimään Pepperiä. Voi että. Onkohan tapaaminen yhtä juhlallinen kuin jos presidenttiä kättelisi?

Arvokas se tulee ainakin olemaan. Pepperin hintalappu on 55 000 euroa. Ja käyttökustannukset 1000 euroa/kk.

Hitsi. Ennen kuin toi summa olisi käytetty, ehtisin nykyisillä kuukausituloillani tervehtimään asiakkaita eläkkeelle asti. Joojoo! Maksan muuten tuloistani veroja yhteiseen kassaan. Mites toi Pepper?

Suomi on robotille vaikea kieli. Mulle ei olisi, osaan sijamuodotkin jo valmiiksi. Tosin saatan olla epäluotettava. Voisin saada flunssan, eikä ääni kulkisikaan. Toista se on koneella. Ei mitään kurlailuja. Mikrosiru vaihtoon ja taas hommiin. Vaikka yötäpäivää. Niin iisii.

En taida pärjätä rekryssä Pepperille. Mutta varmaan ennen työsuhteeni päättymistä ehdin saada nykyiseenkin hommaan jonkun Pepperin työkaverikseni. Siinä sitten haastatellaan toisiamme päivät pitkät.

Siitä muuten tulee hauskaa. Etätyössäkään ei tarvitse olla enää yksin. Opin alta aikayksikön Pepperin äänenpainot. Toistelemme uudestaan ja uudestaan toisillemme: "En ymmärtänyt kysymystä. Voitko toistaa?"

Ei päästä puusta pitkään. Mutta palkka juoksee. Mulle tuntipalkka. Ja Pepperille se ylläpitokulu. Ollaan saavutettu samapalkkaisuus. Vihdoin.

Eläköön teknologia ja tasa-arvo! ;)

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat