Lähdin keikkatöihin.

Sitä ennen olin luvannut huolehtia mummiuden velvoitteista – eipäsku oikeuksista! <3<3

Jatkan samalla etätöitäkin.

Enää pitäisi tietää, missä pitäisi milloinkin olla.

Kotona työskentelevällä ei ole lähtörutiineja. Mulla ainakaan.

Siis sitä normiarkea aamutoimista lähtöhetkeen ja matkanteosta paikasta A paikkaan B.

Sitä kun vielä unessa kulkee kylppärin ja vaatekaapin väliä ja ihmisvaatteet ovat päällä kuin taikaiskusta.

Sitä kun keittiössä kaikki tapahtuu automaattiohjauksella. Kahvi tippumaan, nappi huuleen, leivät paahtimeen, lehti pöytään. Ilman yhtään ylimääräistä askelta.

Sitä kun osaa vaikka unissaan parhaat vaihtoyhteydet ja tuntee kanssamatkustajat, joiden läsnäolosta samassa kulkupelissä voi tarkistaa kellonajan.

 Automaattiohjaukseni on epäkunnossa.

Joudun miettimään jokaisen siirron. Kuin shakkipelissä.

Otetaan mukaan välipysähdyksen pari muuttujaa (lapsenlapsiksikin kutsutaan) ja työnantajan oletus, että työt aloitettaisiin yhä tasatunnein.

Entistä työnantajaa palvelin joskus kristallipallon kera. Nykyinenkin olettanee minun pystyvän taikoihin. Että tiedän etukäteen vuorosuunnitella mahdolliset viivästymiset.

Alkaa hengästyttää.

Mitä jos bussi ei tulekaan? Entä jos se tuleekin minuutin liian aikaisin? Sinä aamuna, kun pienempi muuttuja ei saa haluamiaan sandaaleita jalkaansa (koska on syyskuu) eikä mekon väri soinnu yhteen takin kanssa. Juuri silloin isomman muuttujan sormia palelee (koska on syyskuu) ja sormikkaat ovat silkkaa oveluuttaan piiloutuneet.

Mihin junaan sitten säntäisi – I vai P vai K vai miten päin ne nyt menikään? Mille asemalle on vähemmän metrejä? Oletusarvohan on, että kaikki asuvat junaradan vieressä.

Ja että kaikki työpaikat on ripoteltu radan varsille.

Ei ne ole.

Silti bussilinjat on katkottu rakettispagetiksi ja 'pitkien' linjojen vuorovälejä venytetty entisestään.

Olisiko teleportista pelastajaksi?

(Se scifi-leffoista tuttu juttu, tiedäthän.)

Z-I-P! ja P-U-F!

Kätevää. Sitä vaihtaisi paikkaa noin vain. Nuttura pysyisi ojennuksessa. Ja kengät kuivina.

Työnantajakin tykkäisi?

VR tai HSL ei ehkä niinkään. Mutta mitä. Konkat junista ja kuskit dösistä (tele)portinvartijoiksi.

Mikä ettei?

Entä jos sellaisen portin läpi kulkisi samaan aikaan ei-niin-lempparihyönteiseni ampparin kanssa?

Hei, mietipä sitä.

Saisi ampiaisvyötärön!

Hehee!

Mukavaa päivää sinulle, lukijani!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Onnekas hattara! Tuskin muistan, kun oli säännöllinen työaika. Toisaalta, tässä on se juttu, ettei käy ykstoikkoiseksi. Kun aikataulu ja reititys on joka päivä eri, niin pysyypä skarppina. Mutta ilolla ottaisin silti joskus ne muutamat unensekaiset minuutit vielä levon kannalta. Kun voisi unissaan kulkea kylppärin ja vaatekaapin väliä. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat