Pienenä leikin usein kauppaa. Landella mulla oli oma kauppa parissakin kiinteistössä. Joojoo. Ainakin liiterissä ja vintillä. Hyllyineen, tiskeineen, kaikkineen. Kauraryynipaketissa lastuja, jauhopussissa ja kahvipaketissa sahajauhoja, kiviä perunoina. Takiaisen isot lehdet oli kaloja. Voikukan vastaavat pikkukaloja, silakoita varmaan.

Sitten oli tietysti lottomainos. Se katosta roikkuva. Ite tein. Asiakkaita ei ollut ruuhkaksi asti. Piti sitten lopettaa liiketoiminta kannattamattomana.

Ei tullut kauppiasta. Ei edes myyjää. En oo eläissäni oikeaa kassapäätettä näpytellyt. Muuta kuin maksajana vinguttanut viivakoodeja. Automaattikassoilla. En tykkää. Siinäkin menee taas jonkun duuni, kun ite teen.

Joulun alla olin kuitenkin töissä kaupassa. Ekaa kertaa. Pörräsin siellä ruuhkan seassa.

Eniten olin järkyttynyt tavarapaljoudesta. Vaihtoehtojen määrästä. Mihin näitä kaikkia tarvitaan? Mihin tahansa katsoin, valikoimaa oli silmänkantamattomiin.

Lavoittain tavaraa vyöryi ennestään kapeilla käytävillä. Elektroniikka, pelit, lätyt, tikut, muistit, kirjat, luurit, tabut, padit, pesukoneet, pakastimet, teeveet, sekoittimet, keittimet, lelut, astiat, koristeet, kynttilät, kuuset, tekstiilit, matot, sisäpelit, ulkopelit, retkeily, samoilu, mailat, reput, kengät, pipot, pallot ja painot. Laukut, kassit, pussukat, nutut, takit, puserot, paidat, paitulit, hupparit, leggarit, ulkohousut, sisähousut, juoksuhousut, pyöräilyhousut, verkkarit, collarit, simmarit, shortsit, trikoot, sukat, sukkikset, pikkarit ja boxerit. Ai niin. Kosmetiikka. Hiusvärit, ripsarit, luomivärit, poskipunat, tuoksut, dödöt, shampoot ja voiteet. Muutamia tuoteryhmiä mainitakseni, hei!

Jotkut asiakkaat nykäisivät hihasta kysymyksineen. Uunona pyörittelin päätäni. "Ekaa kertaa täällä. Ei mitään tietoa. Pahoittelen." Niin kiire ei silti ollut, ettenkö olisi ehtinyt mallinukeksi. Toivottavasti nuttu oli saajalleen sopiva. Hehee.

Ruokatavaraosastoilla on omat käytävät jugurteille, juustoille, leikkeleille, eineille, kekseille, jauhoille ja leiville. Juomia ja hevi-puolta unohtamatta, hei!

Muistatko ajan, kun kyläkaupassa oli yhdenlaista maitoa? Se kaadettiin asiakkaan omaan hinkkiin.

Mitäkö tein kaupassa jouluruuhkassa?

Mieleen pulpahti vanha vitsi: Työni on salaista. En tiedä siitä itsekään juuri mitään.

Heheeeee-h.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiitos taas ajatuksistasi. Näitä on mukava lukea. Kun käyn kaupassa ruokaostoksilla, niin ostan lähes aina samoja tuotteita tai raaka-aineita. Juuri tuo valtava määrä saman tuotteen eri variaatioita ahdistaa niin, etten edes halua tutustua uutuuksiin. Tottumus on toinen luonto😄

Musta hattara
2/4 | 

Sanokaa muuta,hyllyt notkuu ja lisää tuotteita muka kaivataan! Sitten kannetaan ulos omasta jää-tai muusta kaapista,kun ei ehdi/ muistakaan käyttää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat