Poliisin virkakoneiston tarkoitus on ylläpitää järjestystä yhteiskunnassa. Ja sitten, kun tässä järjestyksessä havaitaan jokin häiriö, sitä aletaan tutkia. Rikoksena. Pyörin yhä tässä koneistossa, jossa on ihan loogista, että nuorempi konstaapeli voi oikeasti olla vanhempi kuin vanhempi konstaapeli. Sekö ei ole häiriö järjestelmässä? Pitäisi olla. Ei rikos, mutta joku logiikkavirhe siinä on. Mutta täällä ollaan. Onkohan mitään toivoa ulospääsystä?

Elokuvissa säilöön otettu saa soittaa yhden puhelun. Yhden! Kenelle soittaisin? Puoliskolle? Ettei suotta iloitse ylimääräisistä iltalomistaan. Lapsille? Kenet valitsisin, etteivät ala vertailla osakekurssinsa tasoa äidinrakkaudessa? Työpaikalle? Työsuhteen jatkuvuudelle tämä ei olisi meriitti, vaikka yrittäisin selittää sen tutustumisena yhteiskunnan eri rakenteisiin. Ystävälle? En tunne ketään oikeusoppinutta, miten onnettomasti valikoitunut ystäväpiiri. Lakimiehelle? Kuinka monella tavallisella tallaajalla on takataskussa lakimiehen numero, kaiken varalta? Naapurille: ”Hei, voitko kastella kukat ja ulkoiluttaa koiraa. Oon posessa.” Ei. Ei sittenkään puhelua edes naapurille.

Syy, miksi minun epäiltiin sotkeutuneen katoamistapaukseen, alkoi selvitä. Kirje on edessäni. Se on käsialaani. Nuoren minun käsialaa. Sitä ei voi kieltää.

- Mistä löysitte tämän? Melkein sata vuotta, kun oon kirjoittanut tämän. Nuorena on mustavalkoinen tunteissaan. Olin kova mimmi. Voi voi. ’Kassilla päähän’ sai aika moni. Ei ihan joka juippi tullut iholle. Ei tule nykyäänkään. Tosin ihan muusta syystä. Hah.

- Onko se sinun kirjoittamasi? Oletko varma?

- On on. Kyllä mä oman käsialani tunnistan.

Pollari kertoo, että kadonneena on jo pidempään ollut henkilö, jonka viimeisimmästä asuinpaikasta tämä kirje löytyi. Onhan aika outo sattuma, että juuri minun kirjoittamani kirje tupsahtaa esiin tässä yhteydessä.

- Miten selität sen?

- Kenelle mä olen sen kirjoittanut? Olin, kuule, kova kirjoittelemaan kirjeitä. Kerran kirjoitin suutarillekin. Oli roisto päättänyt lopettaa liikkeensä juuri silloin, kun mun lempikenkä oli korjattavana. Ei ollut reilu temppu. Ei. Olin näet jättänyt vain sen risan kengän suutarille. Mitä olisin tehnyt yhdellä? Kuin Tuhkimo.

- Kenestä roistosta puhut?

- Siitä suutarista! Enhän mä sen nimeä muista! Mutta olihan se roistomainen temppu. Ottaa ensin töitä vastaan ja sitten lyödä lestit tiskiin ja lopettaa. Se kirje kyllä tehosi. Sain kenkäni. Korjattuna. Hah. Ei mene hukkaan kirjeet. Tai silloin eivät menneet. Nykyään posteljoonit hermoromahduksen saadessaan viskaavat kirjeniput kuka minnekin, roskiksiin tai ojanpenkoille. Kansalaiset saavat sitten itse noukkia niitä ja toimittaa edelleen. Ei ole reilua sekään. Hermoromahdukset. Tarkoitan. Kun niistä roistoista tuli kerran puhe, niin mitä mieltä itse olet? Että kenen syytä se ihan oikeasti on, kun kirjeet eivät enää päädy perille? Sen suutarin kirjeen tosin veinkin sinne ovelle asti. Ihan itse.

- Pysytään nyt asiassa. Unohda se sandaalisi. Ja kirjeet. Kenelle kirjoitit tämän?

- Ei ole reilua toikaan. Just sanoit, että unohda. Ja seuraavaksi kysyt jostain viime vuosisadan vuodatuksesta. Se oli kenkä. Ei sandaali. Keskittyisit vähän. Mikä sua vaivaa? Pitäisikö sun päästä lomalle? Vai terapiaan? Onko teillä sitä, mikä se nyt on, työnohjausta? Eikö se oo sellaista, että kun töissä on rankkaa, niin sitten saa mennä psykon nojatuoliin istumaan ja kertoa, kuinka rankkaa on? Ootko käynyt?

- On meillä. Ja olen käynyt. Ihan viime päivinä. On ollut rankkaa. En muista samanlaista kuulusteltavaa kuin sinä!

- Ai? Et vai? Niin no. Oonhan mä tämmöinen, tavallinen. Kai teillä yleensä on vähän erikoisempia tapauksia.

- Yleensä meidän asiakkaat on vähäpuheista porukkaa. Tuollaista puhetulvaa en muista. Tallennuksia kuunnellessa joudutaan kelailemaan, mistä kulloinkin puhut. Tai sitten olet niin ovela, että sekoitat tarkoituksella.

- Ai niinku ketunhäntä kainalossa? Heh. Aika osuva. Muistat jo mun sukunimen. Mitä mä tässä muka sekoitan, siinäpä kelailette sitten. Saatte ainakin riittävästi materiaalia äänirekisteriinne. Vai haluatko, että laulaisin, oikeasti? En oo ikinä laulanut karaokea, mutta kyllä mä ehkä sulle voisin laulaa. Oisko toi Jailhouse Rock? Taitaa olla aika kulunut läppä teidän rekisterissä. Eikä mun englantikaan oo oikeen vireessä. Otetaan joku suomalainen, hmmm….

- Mitä tarkoitat? Liittyykö tähän rikokseen kansainvälisiä tahoja?

- What? Mä tarkoitin ihan oikeasti musaa. Kaija Koolla on aika hyviä biisejä, joo. Sellainen potpuri voi olla kiva: Nää yöt ei anna armoo/Kylmä ilman sua/ Kaunis rietas onnellinen/Siniset tikkaat ja sitt vielä koko biisi Vapaa! Mikä sua vaivaa on muuten kanss Kaijan biisi. Voin opetella senkin. Ihan vaan sulle. Kai. Voitko hommata laitteet, niin mä alan harjoitella. Jos saan sitt rojaltit siitä tallenteesta? Ja voisithan sä oikeestaan ruveta mun manageriksi. Mieti nyt. Suoraan poliisivankilasta Lady Grey vetää coverit Kaija Koolta! En kyllä yleensä käytä pantterikuvioita vaatetuksessa, mutta se voisi ehkä tässä toimia. Luuletko? Kysy Kaijalta, mitä se tykkäisi ajatuksesta. Noin yleensä. Siitähän voisi tehdä musavideon, eikö ne oo tulossa taas muotiin? Yökuvaus selliosastolta; kuinka mua palelee ja mä ikävöin sua. Kai. Mä oon yhä kaunis… no niin kyll sä tiedät. Kai. Sitt ne siniset tikkaat ulkoseinää vasten. Ja lopulta tuolta porttien ulkopuolelta mä vilkutan sulle. Kai. Ja laulan Vapaa! Kaija voisi olla siellä portilla vastassa sellaisella amerikanraudalla ja me laulettaisiin duettona Mä ajoin koko yön. Just. Kelaa!

- Keskity, hyvä ihminen! Tämä kirje tässä!

Kirjeessä uhkaan tehdä yhtä ja toista, jos hän jatkaa huonoa käytöstään. Sanavalinnat ovat värikkäitä. Verta tihkuvia suorastaan.

- Hei. Miljoona vuotta sitten. Miten tämä on edes olemassa? Mistä löysitte sen? Hetkinen, sanoit kadonneen kämpältä. Siis kenen?! Onko tää se pimeä tapaus, mistä puhuit?

Voi helvetti. Olen niin yrittänyt unohtaa. Silti se kaikki tulee nyt silmieni eteen kuin eilen tapahtuneena.

'

'

'

Linkit aiempiin osiin:

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/allina-kalliolla/pikku-uutisena-paikallislehdessa-osa-1

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/allina-kalliolla/pimea-tapaus-osa-2

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/allina-kalliolla/loopit-kirkuvat-osa-3

Kommentit (6)

Safire

Tää on ihan loistava sarja! Jään innolla odottamaan seuraavaa osaa ja käännettä.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat